 |
Kannen kuva: Darin Stoyanov/Arcangel Images
Kannen suunnittelu: Claire Ward/TW
|
Joanne Harris
Persikoiden aikaan
Peaches for Monsieur le Curé
2012
2012
Suomennos: Satu Leveelahti
Otava
2013
409 sivua
Jos kissan pitää sisällä, se ei muuta halua kuin päästä taas ulos. Jos sen antaa olla ulkona, se naukuu sisään. Ihmiset ovat jokseenkin samanlaisia.
Jos kissan pitää sisällä, se ei muuta halua kuin päästä taas ulos. Jos sen antaa olla ulkona, se naukuu sisään. Ihmiset ovat jokseenkin samanlaisia.
Kirjastolaina
Persikoiden aikaan on jatko-osa iki-ihanaan Pieni suklaapuoti ja Karamellikengät -teoksiin. Pieni suklaapuodissahan Vianne Rocher asettuu tyttärensä Anoukin kanssa pieneen ranskalaiseen Lasquenetin kylään. Kylään hän perusti viettelevän suklaapuotinsa kirkon aukiolle suoraan sitä vastapäätä. Eloisa nainen ja ihana suklaa siinä oli yhdistelmä, joka vei monen purkamaan omia tuntojaan kaakaon ääreen suklaataivaaseen helpommin kuin rippituoliin kirkon helmoihin. Sanomistahan siitä tuli. Sehän on ihan selvä juttu.
Muutamia vuosia myöhemmin Vianne on yhdessä tyttäriensä Anoukin ja Rosetten kanssa tullut takaisin Lasquenetin kylään saatuaan kirjeen kuolleelta ystävältään. Mutta kylä Tannesin varrella ei olekaan enää sama, jonka Vianne jätti jälkeensä. Siellä puhaltavat vastaan ihan uudet tuulet.
Harris on kirjoittanut teoksensa päiväkirjamuotoon, jossa on uskonnolliset tunnukset mukana. Päiväkirja on ristiinvalotettu paikkakunnan tapahtumista ja ihmisten tekemisistä. Näiden muistojen takana ovat sivuunnostettu pappi ja Vianne Rocher.
Joanne Harris ei ehkä kirjoittaessaan tiennyt, miten ajankohtainen tällä hetkellä on kirjan teema. Suvaitsevaisuus, sitä koetellaan Tannesin varrella puolin ja toisin, kun katolilaisten tapojen pasmat sekoittaa islamilainen kulttuuri rukouskutsuineen ja hunnutettuihine naisineen. Kuka taipuu ja kenen tahtoon? Ennakkoluulot ja skeemat. Niissä on jännitettä kerrakseen tähän kirjaan.
Tämä oli vaikea kirja allekirjoittaneelle. Sen lukeminen otti voimille. Loppua kohden tarina sai aina julmempia piirteitä. Mietin lukukertojen välillä sitä, haluanko tietää, millaiseen lopputulemaan nämä kaksi erilaista yhteisöä päätynevät. Kun sivut kirjassa vähenivät, nousi tarinasta helpottunut lopputulema. Yhteisössä on siitenkin voimaa, johon yksilö voi hädänkin hetkellä turvautua. Hyvä niin.
Tämä oli vaikea kirja allekirjoittaneelle. Sen lukeminen otti voimille. Loppua kohden tarina sai aina julmempia piirteitä. Mietin lukukertojen välillä sitä, haluanko tietää, millaiseen lopputulemaan nämä kaksi erilaista yhteisöä päätynevät. Kun sivut kirjassa vähenivät, nousi tarinasta helpottunut lopputulema. Yhteisössä on siitenkin voimaa, johon yksilö voi hädänkin hetkellä turvautua. Hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti