 |
Laura Halminen
Upseeri ja vakooja
- suomalaisloikkari
Emil Vaateri
Eletään heinäkuun puoliväliä vuonna 1941. Vänrikki Mäkisen partio on Raja-Karjalassa Lehmivaaran-Uuksun tiellä. Edessään tiellä he näkevät puna-armeijan upseerin asuun pukeutuneen sotilaan yllättäen. Vänrikki nostaa kiväärinsä tanaan ja kehottaa sotilasta antautumaan niin venäjäksi kuin suomeksi. Mies ei tottele vaan säpsähdettyään lähtee juoksemaan ja ampuu suomalaispartiota pistoolillaan. Suomalaispartiolle puna-armeijan sotilas vastasi ilman vierasta korostusta: "Enkä antaudu, saatanan lahtarit". (mts.166 - 167)
Tämä kohtaus metsässä on kohtalokas, jossa puna-armeijan upseeri Emil Vaateri saa surmansa. Vuosia myöhemmin Vänrikki Mäkisen kuoltua, hänen poikansa Matti löytää isänsä pesästä mm. venäläisen sormuksen, kokardin sekä passin ja päättää selvittää, millainen tarina löytyy näiden esineiden takaa?
Tutkimus alkaa Helsingin sota-arkiston uumenista. Näiden tietojen avulla Matti löytää tiensä Lappeenrantaan Emil Vaaterin velipuolen Toivon luo. Vierailu on kohtelias, mutta vielä ei päästä eteenpäin. Vasta seuraava polvi on kiinnostunut rajantakaisen tutkimusmatkaan selvittelemään sitä, mitä Venäjällä tiedetään sukulaismiehen kohtalosta.
Täytyy mennä tarpeeksi kauas, että näkee lähelle. Näin on Laura Halminen tehnyt. Hänen avomiehensä äiti on omaa sukua Vaateri. Koulutukseltaan Halminen ei ole tutkija, vaan Helsingin Sanomien toimittaja, joka on piirtänyt lukijalle mielenkiintoisen narratiivisen tutkimusmatkan Emil Vaaterin jäljille.
Kirjassa on kattava lähdeluettelo, ja se sisältää runsaasti kuvitusta Vaatereiden sukuarkistosta ja SA-kuvasta.
Tämä kirja tuli luettua kertaistumisella, hienosti kirjoitettu mielenkiintoisesta henkilöstä ja tutkimuskohteesta. Suosittelen!