tiistai 30. lokakuuta 2018

Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä käy koulua

Gösta Knutsson

Pekka Töpöhäntä käy koulua


Piirrokset: Lisbeth Holmberg
Suomennos: Terttu Liukko

Perustuu Knutssonin kirjaan
Pekka Töpöhäntä koulussa, 1970

Gummerus

1971

Tässä on minun ensimmäinen ihan ikioma kirjani. Lähellä oli tällä viikolla, ettei se olisi joutunut paperinkeräyslaatikkoon. Olin jo keräyspisteen edessä heittämässä sitä pois, kunnes sain koirankorville syödystä kulmasta kiinni, ja annoin sille vielä jatkoaikaa. Eihän sitä voi heittää pois. Eihän?

Sitä on hartaudella tavattu. Se näkyy kirjan sivuilta. Samalla on kokeiltu omien sanojen kirjoitusta kuvien lomaan. Nostalginen hetki, kun pitkästä aikaa otin kirjan käteeni. Hymy pyrki huulilleni.

Pekka Töpöhäntä on muuten mainio satukirja. Siinä on kaikki hyvän sadun elementit: on hyvis ja pahis sekä paha saa aina palkkansa.


Pekka on uppsalainen maaltakotoisin oleva kotikissa, mutta kaverit ovat kuitenkin kujankasvattamia tassuttajia. Pekka Töpöhäntä koulussa on kertomus, jossa Monni on saanut idean kissakoulusta. Hän kutsuu kaikki koolle kuulemaan loistoideaansa. Kursailuja kuullaan, mutta Monnin päätös pitää, ja opettajaksi saadaan Monnin Konrad-serkku, ja soppahan siitä syntyi. Oman nahkansa Monni yrittää pelastaa ja isompana yrittää nolata Pekan. Monni määrää nyt hänet opettajaksi...

Mainio satu juuri lukemisen alkumetrille, jolloin kirjaimien uusi ulottuvuus alkaa kantaa hedelmää.

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Lucinda Riley: Enkelipuu

Lucinda Riley
Kannen kuva Shutterstock ja Alamy

Enkelipuu

The Angel Tree
2015

Suomennos: Hilkka Pekkanen

Bazar Kustannus Oy

597 sivua
 + kiitokset ja saatesanat
2018

Kustantajan esittelykappale!
Kiitos!

Enkelipuu on Lucinda Rileyn uusvanha kirja, jonka hän on kirjoittanut uudelleen. Ensimmäisen versionsa tarinastaan hän julkaisi vuonna 1995 nimellä Not Quite an Angel (silloisella kirjailijanimellään Lucinda Edmonds). Koirankorville ehtineen niteen sisältöä kirjailija muokkasi uudelleen niin dialogin kuin päähenkilöidenkin osalta. Lopputulema on mielenkiintoinen, joka vie mennessään.

Riley jakaa kertomuksen neljään osaan nykyaikaan - vuodentaitteeseen 1985, joka kulkee muiden lomassa - ja kolmen muun päähenkilön (Gretan oman, Cheskan ja tämän tyttären Avan) elämänkaaren seuraamiseen.

On kulunut vuosikymmen toisensa jälkeen, kun Greta oli lähtenyt Marchmontin kartanosta, joka sijaitsee Walesin kukkuloiden katveessa. On joulun alusaika, ja hän on saanut kutsun kartanoon joulunviettoon. Tuttu kartano, mutta Greta ei muista, millainen oli kartanon elämä, kun hän asui siellä. Vaellessaan kartanon mailla Greta löytää pienen lapsen haudan. Siitä alkaa langanpää, josta muotuu tämän jutun juuri.

Kirjalija kertoo laveasti Gretan tyttären elämästä, joka on railakasta menoa poikkeavan yksilön tavoin. On vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joista tuta saavat myös tyttären, Cheskan, lähipiiri. Nyt jäin kahden vaiheille. Mielenkiintoinen henkilö omine painolasteineen on tämä Cheska, mutta minä olisin mielelläni lukenut enemmän Gretasta, hänestä itsestään. Nyt kaikki peilautui tavallaan Cheskan tekemisten kautta, joita porukalla joulupöydässä muisteltiin toistamiseen.

Kirja on hyvä valinta hämyisten iltahetkien lukulampun alle, jos lukuromaaneista muuten pidät. Liki kilon niteen suosittelen lukemaan kuitenkin sähköisessä muodossa. Itse luin sen nidottuna flunssaisena, joten painoa oli ihan tarpeeksi, kun voimat olivat muutenkin pois.

Lucinda Rileyn kirja löytää oman paikkansa myös Helmet-listalta. Siellä sen olen kohdistanut paikalle nro 46. Kirjan nimessä on vain yksi sana - Enkelipuu.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...