Pariisin vakoojatar
The Lost Girls of Paris
2019
Suomennos: Katja Blunden
HaperCollins
413 sivua
Sota-aikana totuus on niin kallisarvoinen, että sillä pitäisi
olla aina valheita henkivartijoinaan.
Winston Churchill
Kirjastolaina
Pam Jenoff on tehnyt jälleen viime maailmansodan loppuvaiheisiin sijoittuneen mielenkiintoisen romaanin, joka piti lukijaansa koukussa ihan viimeisille sivuille asti.
Pariisin vakoojattaressa Jenoff vie lukijan mukaan brittien salaisen erikoisyksikön SOE:n (The Special Operations Executive) toimintaan. SOE koulutti agentteja vakoilu-, radisti-, ja sabotaasitehtäviin viime maailmansodan aikana. SOE perustettiin vuonna 1940 ja hajotettiin 1946. Pariisin vakoojatar sijoittuu ajanjaksolle 1944 - 1946, jolloin SOE toteutti ehkä menestyksekkäimmän operaationsa Das Reichin kuljetuksen sabotoinnin vuonna 1944. Se oli ratkaiseva takaisku saksalaisdivisionille, jonka ansiosta he myöhästyivät tuntuvalla tavalla Normandian maihinnoususta.
Brittiläisen sodanjohdon näkökulmasta katsottuna SOE: n toiminta on ollut myös kotirintamalla varsin julmaa. Tuoreita värvättyjä agentteja pestattiin, koulutettiin ja uhrattiin sotarintamille häikäilemättömällä tavalla esimerkiksi juuri Pohjois-Ranskassa mukanaan väärää informaatiota vastarintatoiminnasta odotettavana olevan yhdysvaltalaisen maihinnousun varalta. Tähän saumaan Pam Jenoff on kirjoittanut Pariisin vakoojattarensa. Häntä on innoittanut arkistoista löytynyt tositarina Vera Atkinsista ja hänen naisistaan, jotka palvelivat SOE:ssa tuona aikana.
Pariisin vakoojatar kertoo tarinan kolmen naisen näkökulmasta käsin. Kirjan päähenkilöksi nousee ehdottomasti Marie, joka on konekirjoittaja brittien sotaministeriössä. Hän on sotaleski ja pienen Tess-tyttären äiti. Mariesta tulee Ranskan rintamalle agentti oivan ranskankielensä ansiosta. Hän on yksi silmukka salaisten naisagenttien verkostossa, joka pitää radistina yhteyttä kotirintamalle Lontooseen.
Elenora on agenttien hub. Hän johtaa naisten verkostoa. Hän kouluttaa ja valikoi ne naiset, jotka joutuvat/pääsevät tositoimiin salaisiin agenttitehtäviin vihollisen selustojen taakse ja sisäpiireihin.
Grace on kirjan ulkopuolinen henkilö, joka löytää New Yorkin juna-asemalta omituisen laukun, jossa on tusinan verran nauhalla sidottuja naisten valokuvia? Keitä he ovat, ja kenen on tuo yksinäinen unohdettu laukku?
Siinä keitokset tähän kirjaan, josta Jenoff on suoriutunut mallikkaasti.
Kirjan suomennettu nimi, Pariisin vakoojatar, ei sitä vastoin kuvaa lainkaan sitä, mitä kirja pitää sisällään! Kirjan alkuperäinen nimi on osuvampi The Lost Girls of Paris eli jotenkin tähän tapaan kuin Pariisin hukatut tytöt voisi kenties olla osuvampi. Suosittelen tätä kirjaa lukupinoihin!
Kirjojen nimet on toisinaan hassusti käännetty. Pariisin vakoojatar kuulostaa kuitenkin hyvältä nimeltä, mutta hassua, jos se ei kuvaa ollenkaan kirjan sisältöä.
VastaaPoistaEhkä vähän huonosti kirjotin tuon ilmaisun, ettei olisi yhtään.. Teoksen nimi tuossa muodossa antaa ymmärtää, että se kertoo vain yhdestä vakoojattaresta. Kirjassa on agenttiverkosto (radisti/sabotaasiryhmittymä), jolla oli asetettu tietty tehtävä Ranskan maaperällä. Tämä porukka kertoi tekemisiään ja tilanteen kehittymistä kentällä kotiin Lontooseen radistien keinoin peläten sitä, että he paljastuvat, ja annettu tehtävä jää puolitiehen.
VastaaPoista