sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Sofia Lundberg: Punainen osoitekirja

Sofia Lundberg

 Punainen osoitekirja

Den röda adressboken
Suomennos:Tuula Kojo
Otava
2018
317 sivua
Kirjastolaina
Sofia Lundbergin kirjaidea on nerokas. Doris Alm, reilusti yli yhdeksänkymppinen, ruotsalainen nainen on tyttösenä saanut isältään osoitekirjan, jonka saatesanat kirjailija on kirjannut näin:
'Kerää siihen kaikki ystäväsi, isä sanoi hymyillen, 'kaikki, jotka tapaat elämäsi varrella. Kaikissa jännittävissä paikoissa joissa käyt. Niin ettet unohda heitä.'
Minullakin on ollut kaunis kovakantinen pieni kirja, johon esiteini-ikäisenä monet ystävistäni ovat kirjoittaneet omia ajatuksiaan kaveruudestamme ja omia runojaan jne. Siihen kirjoitti mm. eräs sijaisopettaja omat merkintänsä. Tuohon sivuun tuli piirros kasvoista liehuvine hiuksineen, jonka päälle hän on kirjoittanut Kaarina Helakisan lastenrunon Lounatuulen laulu - muistattehan:
Lounatuuli tuo pienen laulun. Kenelle tuuli kertoo sen? Niille joilla on nauravat korvat ja joilla silmät on lapsien ...
Tuo muisto tuosta ihanasta opettajasta ja hänen sitaattivärssystään sai minut  tarttumaan tähän Lundbergin kirjaan! 
Kun Doris vuonna 1928 sai kymmenkesäisenä osoitekirjan, se on siitä lähtien kulkenut elämänmatkaa yhdessä hänen kanssaan. Nyt iäkkäänä vanhuksena hän selailee menneitä vuosia ja päättää kirjoittaa ne sisarentyttärelleen, ainoalle sukulaiselleen Jennylle. Jenny elää Yhdysvalloissa - Doris Ruotsissa Tukholmassa. Heidän välillään on tietotekniset hienoudet ja Skype, joiden välityksellä kuulumisia vaihdetaan. Siitä millainen on isotädin todellinen elämä, joka on tallentunut osoitekirjaan, sitä ei voinut Jenny ennalta arvata.

Doriksen elämänpolku on ollut värikäs täynnä sattumuksia, joka myös minuun osui ja upposi. Kirjan on myös lukenut Pia, Kirjamerestä ongittua ja samoilla linjoilla olen hänen kanssaan. Hänen mielestään:
Viehättävyys ei jäänyt pelkästään esittelytekstiin, vaan tarina itsessäänkin on lämmin ja paikoin koskettavakin.
Samoin kuin Pia, minäkin arvasin kirjan lopun jo hyvissä ajoin. Kirjan loppusivut ovat niin nätit, että se sulki kauniisti Doriksen pitkän elämäntaipaleen. Mukava lämmin kirja kuin kesäinen tuulen henkäys.

Tämä Lundbergin Punainen osoitekirja on myös Helmet-listalla. Siellä se on kohdassa 42. Kirjan nimessä on adjektiivi - punainen.

  

maanantai 14. toukokuuta 2018

Jean-Christophe Brisard & Lana Parshina: Hitlerin kuolema ja neuvostoarkistojen salaisuudet



Jean-Christophe Brisard & Lana Parshina

Hitlerin kuolema ja neuvostoarkistojen salaisuudet

 
La Mort d'Hitler
Dans les dossiers secrets du  KGB
2018
 
Suomennos: Ville Keynäs
Otava
2018

338 sivua

Kirjastolaina


Saksan kolmannen valtakunnan romahdus, jonka alkusysäys oli Hitlerin itsemurha, on poikinut vuosien varrella monen monta tietokirjaa. Tämä Brisard & Parshinan uutukainen on mielenkiintoinen opus jo siinä mielessä, että nyt ollaan penkomassa neuvostoarkistoja, jonne on ollut lähes mahdotonta päästä kansioita ja laatikostoja aukomaan. Tätä ovat kuitenkin yrittäneet ranskalainen toimittaja yhdessä venäläis-amerikkalaisen reportaasielokuvien tekijän kanssa. Lopputulemana on tosi mielenkiintoinen kirja. Se on raportti tutkimuksesta, joka on aineistolähtöinen. Tutkimus on käsitelty narratiivisin keinoin, jossa neuvostoarkistojen löydöksiä on peilattu yleisesti tunnustettuun historian kirjoitukseen.

Aineiston koonnissa tekijät kertovat ongelmaksi sen, että  Venäjän tiedustelupalvelun (FSB:n) arkistolähteiden tarkkoja viitetietoja ei voinut suoraan kirjata, koska siihen ei annettu lupaa. Tämä herätti tekstiä lukiessani aina pieniä kysymysmerkkejä ilmaan aineiston luotettavuuden kohdalla. Tämän ongelmanratkaisuun kirjoittajat ovat kuitenkin luoneet oman systeeminsä. Muut kirjalliset lähteet on kirjattu sivujen alamarginaaleihin. Varsinaista lähdeluetteloa ei kirjassa kuitenkaan ole, jonka koin pieneksi puutteeksi.

Pitkien käytävien ja paksujen sekä byrokratisten ovien takana Venäjän arkistoissa säilytetään aineistoja, joita harvoin tutkijat ovat päässeet näkemään. Heti alkuun kirjoittajat huomasivat, että Venäjällä neuvostoarkistot on hajotettu Hitlerin osalta lukuisiin eri virastoihin - ehkä näin on tehty tarkoituksella. Luovia keinoja kirjoittajat käyttivät tutkimusta tehdessään ja lopulta edessä oli aineisto, jonka kokoamiseen meni aikaa kaksi vuotta. Tämän prosessin kuvaamiseen kirjassa on uhrattu monia sivuja.

Tutkimuksen kannalta mielenkiintoinen arkistolöytö on Venäjän federaation valtionarkistossa (GRAF) säilytettävänä oleva pääkallon palanen, joka on kirjattu olevan osa Hitlerin kalloa. Tässä osassa on näkyvissä luodinreikä ja jäänteitä palamisesta ja hautauksesta. Toinen aineistolöytö on Venäjän tiedustelupalvelu FSB:n arkistossa olevien dokumenttien lisäksi hammaskaluston kappaleita, jotka niin ikään olisi Hitlerin suuontelosta. Niistä voi havaita, että ruumis on joutunut rajuun palotilaan, joka on ollut lyhytaikainen.

Näistä aineistölöydöksistä syntyy tutkimuksen tutkimuskysymys: Kuuluvatko pääkallon osanen ja hampaat "virityksineen" Adolf Hitlerille?

Kirjan takakannessa mainostetaan teosta sanoilla "mukaansatempaava, vakoiluromaanin kaltainen tutkimustyö". Sitä se todella on ja tosi mielenkiintoisesti kerrottu. Jos sinua kiinnostaa II maailmansodan taustojen ja tulosten selvittely, niin tartupa tähän teokseen. Minulle se toi sen tiedon, että jompi kumpi asetetuista tutkimuskysymyksen puolista on totta, mutta kumpi?

Jean-Christophe Brisardin & Lana Parshinan tutkimustyöntulos antaa minulla aiheen asettaa se Helmet-listalle. Tällä erää se täyttyy kohdassa 49. vuonna 2018 julkaistu kirja. Sekä ranskankielinen alkuperäteos että tämä nyt käsittelyssäni oleva suomennos ovat molemmat tämän vuoden julkaisuja. 

perjantai 11. toukokuuta 2018

Rosa Liksom: Everstinna

Kannen suunnittelu: Perttu Lämsä

Rosa Liksom

 

Everstinna


Like
2017

195 sivua
+ Romaanissa esiintyvien nimien jne. selitykset sekä Everstinnan sanakirja
 
Kirjastolaina

 
Mie en oo aikasemmi lukenu tän kirjailija teoksii, mut kerta se o ensimmäinekii. Mie nappasin tän viime kirjastoreissult matkahein sen kummemmi miettimättä. Ens alkuu muutama rivin mie kuitekii luvin iha varmuuve vuoks ja tykästyin. Niiko tääkii lukupäiväkirjamerkintä on murteel kirjotettu, ni samoin on Rosakii teht oma kirjasa Everstinnast ja hyvi on tehtkii. Mie tykkäsin het täst. Se sai miun suun hyvänmakuseks. Murteet on miun mielest yks kiele rikkaus, vaik ne väli onkii puristukses yleiskiele kans. Sen takkii niit ei sais unohtaa. Hyvä Roosa!
 
Ens alkuu tuo murre vähä kiusas miuta - varsikii ne hoot, joit ol sotkeutunu sinne sanojen sisäl. Mikä on tyypilist meä-kielel.  Mut siihe tottu pia. Mie aloin lukkee tätä tekstii vähä samal lail ko oisin lukent iha normaalii kirjakiele kirjotust. Mut tyyliltää tää ol sellanen miust, et mikkää muu ko murre ei ois toiminu täs kirjas näi hyvi. Everstinna on yhen naise monolog. Se on ko tilityst eletyst elämäst. Se siin tuoksu komiast ja rikkaast. Se tulloo iha ihol ast. Mie näin ko sieluin silmi, ko Everstinna kerto elämäst miul pienes kamaris, jonka pöyä ääree hää ol kattanu hyvät kahvit.
 
Pääsääntösest täs kirjas kuletaa toise maailmansovan aikoi pohjoses Suomes. Siin tulloo hyvi essii ne pelot ja kauhut, mitä yleisest o kuult tuollo maailma menost ja sit tietys Everstinnan oman elämä tyrskyist. Se on olt ko kohtalo ivaa - ku toisel kumarrat, ni samal toisel pyllistät, kumpi on sit paremp. Tiiä hänt. Ain o saant kuitekii pelätä.
 
Liksomi kertoo Everstinna elämäst värikkääst. Täl naisel on olt usseemp elämä - kaike kaikkiaa neljä: ens ol lapsuus, sit tulloo ne kauhiat vuuet eversti kans. Tuomas toi omat kuvionsa mukkaa kolmannes elämäs ja viimise hää kertoo sit tän kaiken meil muille.

Persoonan tää Everstinna on miust mielenkiintone. Mie viihyin tän rouvan seurast mainiost. Miul muistu ain välil mieleen, ko mie kerra jututin yhtä vanhaa rouvvaa ja miul ol mukana selllasii vanhoi valokuvii, jotka ol miun mumika albumist. Hääkii tuns miun mumikan. Ne miu tuomat kuvat irrotti mukavast tän vanhan rouvan kielekannat ja mei juttutuokio povel monel viisii -vähä samal taval ko everstinna kerto omast elämäst mitää kaunistelemast, vaik täl miun rouval ol sievät tavat.

Tää opus on saant laajast kiitosta lukijakunnalt ja mikä ettei. Se on sen kehun kyl ansainnu. Miekii voi sitä suositel siule, jos et  oo viel kerinny tähä perehtyy. Se Everstinnan tarina on senverra lyhyt, et se männöö yhen sateise päivä ilona kahvikuppose kans. Mut tosi mielenkiintone rouva on tok kyssees!
 
Pien huomio viel lopuks! Sivul 114 Everstinna kertoo Mannerheimi syntymäpäiväkekkereist, joho saatii tuollo Saksast yllätysvieras Tuo vieras tul lentokonneel Imatralle Immolan lentokentäl, vaik Everstinna kertoo näi asiast:
 
Mie sanoisin, että soitten kohokohta oli kesälä 1942. Silloin olit Marsalkan seittemaänkymmentäviisvuotissyntymäpäivät. Everstille tuli kuttu kahele, ja se tiesi että mie olin se toinen. Monta viikkoa etukätheet kuskithiin, että juhliin osallistuu salaperänen kunniavieras. Lensimä taas Roaniemeltä saksalaisten kyytilä suohraan Ilmolaan. Mie kattelin konheen akkunast kuinka meän alapuolella osa valtavista teitten varssiin laotuista tukkipinoista palo ilmi liekeissä, osa savusi mustina.

Tääkii  Liiksomin kirja saa paikkansa allekirjoittanee Helmet-laistal. Sielä sen mahet löytää kohast 46. Kirjan nimessä on vain yksi sana. Tuoha o tietyst Everstinna!

tiistai 8. toukokuuta 2018

Annamari Marttinen: Korsetti

Kansi: Markko Taina
Annamari Marttinen

Korsetti

Tammi
2018
339 sivua
Kirjastolaina
Poika nimeltä Päivi soi jukeboksissa omassa  nuoruudessani niihin samoihin aikoihin, kun Pauli puki Marttisen teoksessa ensimmäisen kerran naisen vaatteet ylleen ja näki peilin kuvatuksena itsensä "naisena". Minäkö tuossa todella olen ?
Annamari Marttinen on tullut tapetille uudella kirjallaan näyttävästi ja rohkeasti - mielenkiintoisella aiheella. Kevättalvella itse selasin kustantajien katalogeja ja etsin täytettä lukupinooni. Riemastuin, kun näin, että Marttiselta on tullut ulos uutta tuotantoa. Katsoin kustantajan esittelytekstiä ja huokasin: tohdinko ottaa lukulampun alle tämän teoksen. Aihetta kun en ole ihan omaksi kokenut. Silloin se jäi siihen. Nyt muutamia viikkoja takaperin kävin lähikirjastossa ja eksyin taas uutuus-telineen eteen. Korsetti on siinä! 
Korsetti jatkaa Marttisen tuotannossa puhuttelevien kirjojen sarjaa. Törmäys on pysäyttävä teos - kokonaan ihan oma lukunsa. Korsetti on omanlaisensa - sekin puhuttelee tavallaan. Tiesin vanhastaan, että Annamarilla on mainio kyky sulautua sisälle päähenkilönsä sieluun ja sen sopukoihin kertoakseen sen, miltä hänestä todella tuntuu. Uteliaana luin Paulin ja Suskin tarinaa. Enkä pettynyt.

Korsetti on vahvasti kasvutarina. Se kertoo lappeenrantalaisen Paulin henkilökasvua ihmisenä, jonka alteregona on Suskin persoona. Pauli on heteromies mutta kuitenkin tiitti. Pian Euroviisuissa Saara Aalto laulaa Monstereista - hirviöistä -  kuin Paulin kokemasta korsetista. Pauli on tehnyt oman päätöksensä. Hän kertoo siitä lähipiirilleen. Tapahtuu sitten mitä tapahtuu.

Annamari Marttisen kirja Korsetti on vahva ja latautunut teos. Yksinkertaisesti se on hyvä. Suosittelen sitä sinulle! Kirja  löytyy myös Helmet-listaltani. Siinä se on kohdassa 31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa.

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Eppu Nuotio & Pirkko Soininen: Sakset tyynyn alla

Ksnnrn suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti
Kuva: Shutterstock

Eppu Nuotio & Pirkko Soininen

Sakset tyynyn alla

Bazar kustannus
2018

302 sivua
 
 
 
Kirjastolaina
 
 
 

Nuotio & Soininen -parivaljakon idea yhdistää maalaustaide ja rikoskirjallisuus on omaperäinen ja nerokas. Tätä samaa ideaa tekijät käyttivät myös ensimmäisessä Salome Virta -dekkarissaan. Tällöin kirjan polttopisteessä oli Edefeltin Nainen parvekkeella -taulu. Tässä kirjassa teos on minulle tuntemattomampi Frederick Elwellin ”Girl with a Cigarrette vuodelta 1942.

Dokumenttiohjaaja Salome Virta kuulee yhden illan tuttavaltaan rikoksista, jotka on raa'anlaiset:
Salome katsoo lehtileikkeen [Gazet van Antwerpen - lehti] toista kuvaa. Se esittää nuorta kaljua miestä, jolla on umpimielinen katse. Kolmannessa kuvassa on tavallinen kerrostalo, ilmeisesti tämän nuoren miehen kotitalo, josta hänet on löydetty kuolleena. Salome palaa lukemaan Jaanin kirjoittamaa viestiä: Saksimurhaaja on iskenyt jälleen, puolen vuoden tauon jälkeen. Nyt uhri on alle kolmikymppinen mies, jolla ei mitään yhteistä syksyllä murhatun yhdeksänkymppisen miehen kanssa. Uhri löytyi olohuoneensa lattialta, ja hänen rintaansa oli edellisen uhrin tapaan isketty saksilla Girl with a Cigarette -nimisen maalauksen kuva. (mts. 48)

Sakset tyynyn alla -teoksen rakenne on identtinen edellisen dekkarin kanssa. Tyyliltäänhän tätä  en jostain syystä oikeen osannut dekkariksi mieltää, vaikka murhat olivat tarinan taustalla. Jotenkin se oli...  Muuten kirja rakentui kolmeksi rinnakkaisiksi tarinoiksi, joissa oltiin niin nykyajassa kuin viime maailmansodan melskeissä. Ehkä tästä 1940-luvlla tapahtuneista juonikuvioista olisin jaksanut lukea tarkemminkin.

Kirjan päähenkilö Salome Virta on kyllä minulle ärsytyskynnystä nostattava tapaus. Hänestä en sano enempää. Muita henkilöitä kirjaan on toki mahtunut. Edellisestä kirjasta sivuille on tullut myös Edefelt-taulun omistaja Arvo Joenmaa poikansa Tuomaksen kanssa. Heillä on omat tikkunsa sopassa. Ihastuksiakin kirjaan on toki mahtunut. Salomella Jaan ja Arvolla Welda. Tapaammekohan heidätkin tulevaisuudessa sarjan seuraavassa osassa?

Jäin kirjan jälkeen kahden vaiheille, nimittäin siinä, palaanko Salomen arvoitusten ratkontaan tulevaisuudessa? Jatkoakin on kuulemma jo valmisteilla. Mutta nappaako se, jää arvoitukseksi itsellenikin.
 
 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...