torstai 17. syyskuuta 2020

Winston Graham: Poldark - Rakkauden malja


 Winston Graham


Poldark - Rakkauden malja


The Loving Cup
1984

Suomennos: 
Lauri Sallamo &
Heidi Tihveräinen

Gummerus
2020

Kirjastolaina

"Amor gignit amorem"
'Rakkaus synnyttää rakkautta'

Iki-ihana Grahamin Poldark-kirjasarja on ehtinyt jo kymmenenteen osaansa, jossa sitataatin mukaisesti rakkaus synnyttää rakkautta. Kirjan kannessa komeilee Geffrey Charles Poldark, jolla onkin merkittävä rooli...

Tämä kirja noudattelee pitkälti tuttua Poldark-latua. Kirjassa eletään vuosia 1813 - 1815, jolloin Napoleonin Euroopan-sota alkaa olla pitkälti sodittu, sillä sotaretki Venäjälle oli liikaa, ja se yllytti liittoutuneet nousemaan Venäjän avustuksella Ranskan keisaria vastaan. Kirjan taustalla käydään tiukasti sotaa lokakuussa 1813 Lepzigin taistelua, jossa on myös Poldarkeja paikalla. Kirjan kannen Geffrey Charles, joka ylennetään kapteenista majuriksi on joukkoineen mukana, ja Jeremey kokee myös tulikasteensa värvätyn sotajoukon aliluutnanttina.

Kolmiosaisen kirjaan Graham on kirjoittanut mielenkiintoisen tarinan. Kirja alkaa oivalla vanhan kertauksella. Jos et vielä ole seurannut kirjasarjaa, niin tämän kirjan alkuun Graham on napakasti esittänyt koko tarinan jujun. Tämä siksi, sillä hän on uusi isäntä Trenevithin Poldark-kartanossa ja armeijan suomalla lomallaan hänellä on mukanaan nuorikkonsa, jolle siis esitellään isiensä kotiseutua ja ihmisiä. Sodan kulkua ja sen eri vaiheita kirjailija kertoo runsaasti - juonen kustannuksella. Se kävi tällä kertaa silmääni.

Poldark - Rakkauden malja -teoksessa rakkaus on teema, joka tuntuu vainoavan niin Poldarkkeja kuin Warlegganien sukuja. Tähän kirjaan Graham on pyöräytellyt mielenkiintoiset rakkauskuviot, jotka hämmentävät vahempia Poldarkkeja ja vasta itsekkin uudelleen avioon astunutta Georg Warleggania. Näissä kuviossa ehkä nautinnollisimmat lukuhetket olivat Valentinen ja Georgin käymissä keskusteluissa, jossa kyseessä oli Georgen suunnittelema Valentinen avioliitto "velipuolen" Jeremyn mielitietyn Cubyn kanssa. Vanha epäilyskin nosti päätään, sillä onko Valentine Warleggan vai sittenkin Poldark? Tätä ei vielä Graham kerro lukijalleen. Herkullinen viritelmä ja keskustelu kuitenkin.

Herkullinen juonenkäänne on myös edellisissä kirjoissa käsitelty postivaunuvarkaus. Tuossa vaunussa oli lastina Warlegganin litteroitujen seteleiden lisäki mm. tina-asiakirjoja, eräs testamentti ja tuo Rakkauden malja. Milloin Warlegganille selviää ryöstösaaliin kohtalo ja tekijät? Markkinoilla kun on jo esiintynyt Georgen pankin seteleitä vaihdannanvälineenä. Kutkuttava juttu, joka odottaa ratkaisuaan varmasti jo seuraavassa kirjassa. Samalla taitaa ratketa myös tuo kohtalokas Rakkauden maljakin, sillä sekin on löytänyt uudelleen tiensä päivänvalon. 

Paljon on  juonenkäänteitä Winston Graham jättänyt arvailujen varaan. Poldark- Rakkauden malja on kepo poldark. Mukaansatempaava teos dekkareiden väliin luettuna.

tiistai 8. syyskuuta 2020

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

 Alex Michaelides

Hiljainen potilas

The Silence Patient

2019

Gummerus

2019

454 sivua

Kirjastolaina


Alicia Berenson, taidemaalari, on ampunut aviomiestään, jonka seurauksena mies sai surmansa. Surmatyö on ollut julma, sillä ampumahaavoja on ollut useita, ja ne ovat osuneet päänalueelle. Surmatyön jälkeen Alicia sulkeutui ja vaikeni, jolloin teon motiivi jäi vain arvailujen varaan. Arvauksille antaa pohjaa eräs taulu, jonka Alicia oli maalannut. Oikeus pui asiaa, ja Alicia passitetaan alentuneesti syyntakeisena pakkohoitoon Groven oikeuspsykiatriseen laitokseen.

Theo Faber on kuullut Alician murhenäytelmästä ja kiinnostuu asiasta. Hän huomaa avoimen työpaikkailmoituksen Grovessa, ja lähettää työhakemuksensa hoitolaitokseen. Hänellä on vahva halu auttaa Aliciaa avaamaan mielensä maisemaa ja tapahtunutta surmatyötä.

Alex Michaelides on tehnyt kutkuttavan jännittävän psykologisen trillerin. Tämä on juuri sellainen teos, jonka hän olisi halunnut lukea. Minä tykästyin isosti tähän kirjaan. Se on juuri sellainen tarina, jollaisista minäkin pidän. 

Michaelides taustoittaa tarinaa pitkään ja hartaasti - niin Alician kuin Theonkin kohdalla. Alkuun olin enemmän innostunut Alician persoonasta. Sitten Theokin alkoi kiinnostaa... Puolessa välissä kirjaa silmukka alkaa kiristyä juuri sopivasti. Loppua kohden tunnelma tihenee, ja loppuratkaisua en minäkään voinut tässä kirjassa ennalta arvata. Kun olin tarinan lukenut, on tapanani kääntää kirja vielä kerran ympäri, ja tutkia etukantta. Huuomasin vasta tässä vaiheessa naisen kasvot etukannessa, jotka on talletettu kankaalle - hiljainen potilas! -  jolta on viety sanat revityllä kangaspalalla!

Tätä odotin kauan kirjastonvarauslistalla keikkuen. Hyvää kannatti odottaa, ja kiitokset täytyy osoittaa myös facebookin dekkariryhmälle, jotta yleensä päädyin lainatoivelistalle pikän hännän jatkoksi. Se kannatti ehdottomasti lukea, ja odottaa omaa lukuvuoroa. Suosittelen, jos vielä emmit tarttua tähän kirjaan..

lauantai 5. syyskuuta 2020

Esmeralda Santiago: Sokeriplantaasin valtiatar


        Esmeralda Santiago

Sokeriplantaasin valtiatar

Conquistadaro

2011

Suomennos: Hilkka Pekkanen

Bazar kustannus

2020

560 sivu

Arvostelukappale

Kiitos kustantajalle!


Sokeriplantaasin valtiattaren lukeminen on venynyt venymistään, sillä kesä on ollut allekirjoittaneelle kiireinen, ja mitä parhain kirjakesä aikoihin. Luettua on tullut ihan runsaasti aina kuin vain kaikelta muulta ehdin, ja valtiatar on joutunut väistämään lukuvuoroaan muiden kirjojen edestä useamman kerran. Minulle tämä kirja oli siitä huolimatta silmiäavaava lukuelämys. Nautin suunnattomasti kirjoista, joissa on historian havinoita yhdistetty taidokkaasti fiktiiviseen sukusagaan. Tästä kaikesta Santiago on kyhännyt mitä mielenkiintoisimman keitoksen.

Santiagon valtiatar kattaa noin neljäkymmentä vuotta (1826 - 1865). Tuo valtiattaren, Anan, asuinpaikka Los Gemelos on sokeriplantaasi, joka on ollut Anan miehen ja tamän kaksoisveljen sedän omistuksessa. Sedän kuoleman jälkeen hänen pesäänsä perinnönjaossa kaksoset ja Ana, ynnä appivanhemmat, päättivät lähteä kauas Puerto Ricoon tekemään Anan ajatuksesta totta: viiden vuoden kuluessa Los Gemeloksesta tulee enemmän kuin kannattava sokeriplantaasi. 

Arki asettuu myös Anan elämään, ja se iskeytyy enemmän kuin rajunlaisena. Sokeri on vaativa kasvi ja raskas kasvatettava. Työtä tehdään orjatyönä. Sielut ovat vain orjia, ei niinkää inhimillisiä olentoja. Ajatus, että hän omistaisi nuo sielut, on vaikeaa omaksua. Analla on vahva halu onnistua ja tehdä haaveestaan totta. Se tahto peittää kaiken alleen.

Santiago on tarinallaan luonut Anan elinkaaresta mieltä koukuttavan ja kuohuttavan jounikuvion, jossa on käänteitä, joita ei oikein voinut ennalta arvata. Tapahtumia on yli viidensadan sivun kirjaan tullut runsaasti. Jos Owensin Suon villi laulu upposi siihen lumoavaan suomaisemaan, niin tämä vaipui tapahtumien ja juonikuvioiden viidakkoon. Olisin halunnut päästä Anan sielun sopukoihin jotenkin paremmin sisälle. Hän oli ilmiselvästi vahva itsenäinen nainen, mutta millainen tunteva, herkkä persoona tuon kovan kuoren alta olisikaan löytynyt. Se olisi ollut mielenkiintoista tietää.

Minäkin pidin tästä hienosta kirjasta. Sen sukutarina piti napakasti otteessaan, vaikka sen lomaan tuli luettua dekkareita useampi peräjälkeen. Tarina palautui helposti mieleen, kun otin sen uudemman kerran esille. Se on ehdottomasti yksi kesän mieleenpainuvimmista teoksista. Suosittelen, jos et ole  vielä sitä lukenut!