maanantai 31. toukokuuta 2021

Martta Kaukonen: Terapiassa

Kansi: Perttu Lämsä
Martta Kaukonen:

Terapiassa


WSOY

2021

405 sivua

Kirjastolaina

Tämän kevään yksi kohutuista tai oikeammin paljon mielipiteitä nostaneista kirjoista on Martta Kaukosen Terapiassa. Nämä kohun laineet kun tavoittivat omat leveysasteeni paikannuspisteet, kirjastovaraus lähikirjastoon meni hetimiten, ja kotvan kuluttua tuo opus oli jo avoinna edessäni. Minäkin liityn mielihyvin siihen tyytyväisten lukijoiden kuoroon, jotka ovat sukeltaneet oman hyppynsä Terapian kanssa. Huikean hieno esikoinen.

Terapiassa Martta Kaukonen kirjoittaa kerronnan neljän henkilön varaan:

Clarissa on kuuluisa terapeutti - televisiosta tuttu, jonka kasvot kuuluvat lähes tulkoon viikottain säännöllisen epäsäännöllisesti keskusteluohjelmien vakiokokoonpanoon - onhan hän fiksu ja pätevä psykologian asiantuntija - ihan kaikinpuolin.

Ira on parikymppinen nuori nainen, jonka henkilöhistoria on ollut täynnä traumaattisia kokemuksia, jotka särkivät jotain, jota vielä kypsymätön nuori ja hauras mieli ei ole pystynyt käsittelemään. Ira mieltää itseään sarjamurhaajaksi, ja hakeutuu Clarissan vastaanotolle varmistaakseen itselleen sopivan diagnoosin, jos hän jää kiinni, ja tuomari joutuu punnitsemaan hänen syyntakeellisuutta.

Arto on toimittaja. Miehelle maistuu viina verrattain hyvin. Tuohon viinan tuomaan unohdukseen on hyvä syy upottaa leskeys - edes hetkeksi. Irmeli, pomo Helsingin Aviisista, pitää miehen tavalla tai toisella elämänsyrjässä kiinni ja tarjoilee juttuaiheita. Tämän kertainen tarjous olisi henkilökuva Clarissasta, jossa tarvittaisiin jotain vähän enemmän särmää, johon voisi tarttua.

Pekka on perusinsinööri, Clarissan ylpeä aviomies. Hän kulkee taustalla marginaalissa, mutta  on kuitenkin esillä näyttämöllä, sillä Clarissalla on kotivastaanotto heidän omakotitalonsa yläkerrassa. Portaiden juurella ja ulko-ovella Pekka kohtaa Clarissan potilaita. Yksi heistä on Ira!

Parasta kirjassa on juuri minämuotoinen, vuorovedolla ristiinvalottava kerronta. Se pitää hyvin jännitteen yllä, ja sopii juuri tähän tarinaan verrattain erinomaisesti. Juonen palaset ja paljastukset tippuvat sopivasti niin, että lukija tai ainakin minä arvelin muutamaa käännettä aikaisemmin, miten palat lopulta sijoittuvat kokonaisuuteen, ennen kuin kirjailija itse paljastaa sen todellisen laidan. Tuo tyyli piti hyvin kuvion kasassa ja piti omalla osallaan jutun tuoreena ja mielenkiintoisena. Esikoisromaanissa näin kypsä kerrontatapa antaa odottaa paljon tulevalta tuotannolta! Hieno teos ja tarina!

torstai 27. toukokuuta 2021

Kate Quinn: Ruusukoodi

Kannen suunnittelu: Elsie Lyons
 Kate Quinn

Ruusukoodi

The Rose Code

2021

Suomennos: Päivi Paju

HaperCollins

2021

675 sivua


Arvostelukappale

Kiitos kustantajalle!


Kate Quinn on julkaisuut uuden teoksen Ruusukoodi kahden hyvin luetun ja pidetyn romaanin Koodinimi Alice ja Metsästäjättären jälkeen. Uusimmassa kirjassaan Ruusukoodissaan Quinn palaa vanhaan teemaansa - salakirjoitukseen ja koodinmurtamiseen.

Ruusukoodi on kirjoitettu kahdessa ajanjaksossa, jossa tavataan samoja henkilöitä. Varhaisemmalla aikajanalla ollaan vahvasti koodinmurron ytimessä toisen maailmansodan alkuvaiheissa, ja toisaalla Quinn kuljettaa tarinaa vuoden 1947 jälkipuoliskolla, jolloin britti-imperiumissa odotettiin jo innolla prinsessa Elisabethin ja prinssi Philipin satuhäitä.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin brittiläisen sodanaikaisen tiedustelukeskus Bletchley Parkiin, jonne lahjakkaat koodinmurtajat olivat ratkomassa viholliselta siepattuja salattuja Enigma-kooderin viestejä.

Näissä toimissa kirjassa tavataan kolme naista. Kolme tyystin eri lähtökohdista Bletchley Parkin tullutta koodinmurtajaa. Heistä Osla on brittiaatelistoon kuulunut kanadalaissyntyinen nainen, jolla on suhteet siniverisiin debytanttina.

Mab on erittäin kunnianhimoinen vaatimattomimmista lähtökohdista Bletchley Parkiin tullut Itä-Lontoon kasvatti, jolle jokapäiväinen suupala on epävarmaa ja suuri huoli omasta  toimeentulosta. 

Beth on hiljainen puurtaja, jolla on ylivertainen kyky haivaita ja löytää unikki ratkaisu vaikeissa olosuhteissa ja tilanteissa. Hän on nainen, jonka aivot toimivat niin, jota toisten on vaikea ymmärtää.

Kate Quinn on kirjoittanut Ruusukoodin värikkääksi tarinaksi, jossa brittiläisen imperiumin sodanaikaiset kipupisteet nousevat hyvin esiin -  romantiikkaa ja traagisia kohtaloita unohtamatta. 

Suomennettu Ruusukoodi on mahtiopus sivumäärältään. Reilu 670 sivua on paljon yhteen kirjaan sijoitettuna. Minusta siinä on tarinankerronnallisesti paljon löysää, ja se olisi kaivannut tiivistystä. Ruusukoodi on kiehtova ja koukuttaakin, mutta se vaatii lukijalta paljon tietämystä sotahistoriasta ja koodinmurrosta, jotta tarinasta saisi kaiken mahdollisen lukunautinnon irti. 

perjantai 7. toukokuuta 2021

Jeffrey Archer: Miehistä parhain


 Jeffrey Archer

Miehistä parhain

Clifton-kronikka osa 7

This Was A Man

2017

Suomennos: Susanna Tuomi-Giddings

2021

459 sivua

Arvostelukappale

Kiitos kustantajalle!


Kaikki hyvä loppuu aikanaan - sanotaan. Tämä meille kaikille tuttu toteamus on totta myös hienon Clifton-kirjasarjankin kohdalla. Tarina on tullut päätökseen. Hieno päätös on Archer luonut tähän sukutarinaan. Miehistä parhain -teos jätti takakannen suljettuani haikeaan ja mietteliääseen mielentilaan. Voi että... -totean.

Muistan hyvin sen päivän, kun lähikirjastoni Uutuus-telineellä oli tämän Archerin kirjasarjan ensimmäinen osa, Vain aika näyttää saatavilla. Kääntelin ja selailin mietiskellen kirjaa, kannattaisiko lainata? Kuka tämä Archer on? En silloin vielä ollut tutustunut värikkään aatelismiehen tuotantoon millään tavalla. Se oli iso hyppy tuntemattomaan. Riskin otin, jos se ei ota, ei se annakaan - ajattelin. Vain aika näyttää tipahti lopulta pohdinnan päätteeksi kirjakoriini. Se on ollut antoisa hyppy. Loppu on sitten historiaa. Sarja vei minut menessään.

Miehistä parhain alkaa dramaattisesti kiväärin laukauksen kaiuista, joka ammuttiin jo edellisessä osaassa Epilogissa Gilesin vaimon Carinin silmien alla. Nämä tapahtumat selviävät Giles Barringtonille ja totuus vaimon taustoista alkaa selvitä: onko Carin vakooja vai lenkki johonkin suurempaan kuvioon vai onneton sivullinen sattumus?

Gilesin hyvä ystävä, Harry Clifton, jonka vaimo Emma on muuten Gilesin sisar, kirjoittaa viimeistä osaansa William Warwick -dekkarisettiin, jossa päähenkilö kokee kovia. Suunniitteilla on myös jo uutta, nimittäin kirja nuoresta miehestä, joka asuu jossain Neuvosto-Venäjän sateliittivaltiossa, ja heittää arpaa kohtalostaan. Tuo hajatelma jätti mieleeni hymynpoikasen, sillä Archerin kirja Kruuna vai klaava on selvästi ollut kirjoittamisen aikana hajatelmissa silmäkulmassa. Upea kirja, jonka lukemista suosittelen. Jäin miettimään myös sitä, miksei Archer julkaissut tuota kirjaa pseudonyymi-nimellä, kun oli noin herkullinen tilaisuus!

Ehkä kirjan parhaimmat hetket ja lukunautinnot on sijoitettu tällä kertaa Lady Virginia Fenwickin kontolle - mahdoton nainen! Minun täytyy todeta, että en ole koko sarjan kohdalla tästä naishahmosta niinkään pitänyt, mutta tässä osassa hän on kirjan ehdoton suola ja pippuri. Ilman Virginian temppuja kirjan juonellinen lopputulos ja anti olisi minusta jäänyt puolitiehen.

Tämä Clifton-kroniikka osoittaa, että Archer on kyllä mainio juonenpunoja, jonka värikäs omakohtainen elämäntaival on antanut hyvän perspektiivin ammentaa hyvän mielikuvituksen avulla mitä mielenkiintoisimpia juonikuvioita. Archer on kirjailija, jonka kynä on miekkaa vahvempi!