Florian Huber: Lupaathan tappaa itsesi



Päällyksen kuva: Corbis
Ulkoasu: Ville Lähteenmäki
Ensimmäinen painos



Florian Huber

Lupaathan tappaa itsesi

Kansan perikato kolmannessa valtakunnassa 1945

Kind, verspricht mir, dass du dich erschißt: Der Untergang der kleinen Leute 1945

2015
 



Suomennos: Heli Naski

Atena Kustannus Oy
 

2016

302 sivua 

 

Kirjastolaina                          

 

Kirjailija Florian Huber on tarttunut yleisesti vähän tunnettuun toista maailmansotaa käsittelevään aiheeseen: saksalaisten itsemurha-aaltoon.

Keväällä 1945, kun venäläiset sotilaat ryntäsivät kohti Berliiniä ja Hitlerin bunkkeria, romahti Saksan kolmas valtakunta. Hitler teki itsemurhansa ja siitä sai alkunsa karmea tapahtumasarja, kun epätoivo voittaa toivonkipinän ja tulevaisuudelta putoaa pohja pois.

Huberin kirja Lupaathan tappaa itsesi on karu kuvaus kolmen joen risteyksessä sijaitsevasta Demminnin pikku kaupungin tapahtumista Saksan koilliskulmasta. Huber kuvaa tapahtumia autenttisten asiakirjojen pohjalta. Hänellä on ollut lähdeaineistonaan paikallisten ihmisten kirjeitä, päiväkirjoja ja muistelmia. Demminnin asukkaat puhuivat tästä joukkopsykoosiin johtaneista tapahtumaketjuista ja kuolemisen tavoista kuin perhe illallissuunnitelmista - miten me kuolemme?

He eivät ole ainoita, jotka ovat tehneet tämän päätöksen. Kaikkialla kuulee nykyään puhuttavan kaliumsyaniidista, jota on ilmeisesti runsaasti saatavilla. Siitä ei väitellä lainkaan, pitäisikö aineeseen ylipäätään turvautua. Keskustelua käydään vain tarvittavasta määrästä, ja siitä jutellaan kevyesti ja huolettomasti sellaiseen sävyyn kuin muuten vaikkapa ruoasta.

Lääkäri Hans Graf von Lehndorff

Huber jakaa kirjansa neljään osaan:

 

I Neljä päivää Demminnissä.

Tämä luku keskittyy Demminnin pikku kaupunkiin ja kuvaa tilannetta muutaman perheen näkökulmasta. Vihollinen kolkuttelee jo kaupungin portteja  ja viranomaiset ovat poistuneet itse kaupungista räjäyttäen joen ylittäneitä siltoja. He jättivät kaupungin asukkaat oman onnensa nojaan.

 

Nanni jätti polkupyöränsä erään talon seinää vasten, tarttui minua kädestä ja sanoi yhä uudestaan: 'Tule pian, pian'. Ja juuri kun tulimme Kahldenbrückelle, joka meidän olisi pitänyt ylittää, se räjäytettiin, samoin kuin toinen Peenen silta ja Tollensbrücke. Se oli rakastetun ja kauniin kaupunkimme tuho.  

Marie Dabs

Moni oli umpikujassa ja ei nähnyt muuta mahdollisuutta kuin päättää päivänsä oman käden kautta. Joukkopsykoosissa joku kuoli hukuttautumalla, toinen ampui itsensä, kolmas viillsi ranteensa auki... Kaupungissa kokonaisia  perheitä löytyi kuolleina joen varrelta, joita nostettiin, kun vanhemmat olivat tappaneet ensin lapsensa ja sitten itsensä.

 

Naapurimme, vanha rouva Renter, joka pysyi samassa asunnossa kuolemaansa asti, kertoi minulle hieman myöhemmin, että herra Moldenhauer oli tullut kellarista sanoen: 'Olen juuri ampunut vaimoni ja lapseni, nyt tahdon tapaa muutaman venäläisen'.

Wilehlm Damann

II Demmin on kaikkialla

Kirjan toisessa luvussa Florian Huber kuvaa levinnyttä "epidemiaa" maan muissa osissa. Epätoivo syö toivon rippeitä. Tilanne kongretisoituu ja kansa on katkeroitunnutta, kun ruokaa ei ole ja todellinen nälkä ja toivottumuus on tosiasia. 





Myrkyllä itsensä surmannut Volkssturmführer Walter Dönicke
rikkinäisen Hitlerin muotokuvan vieressä. Mts. 118



Leipzigin vainajat, ylipormestari Alfred Freyberg, kaupunginkamreeri Erst Kurt Lisso ja Volkssturmin pataljoonankomentaja Walter Dönicke olivat kaikki ollet puolueen jäseniä ja korkeita virkamiehiä. Heidän hallintonsa päättyminen ja vallan  siirtyminen liittoutuneille merkitsivät heille henkilökohtaisesti kaiken loppua. Suuri määrä natsipuolueen kannattajia, kaiken arvoisia ja ikäisiä kaikkialla valtakunnassa teki saman valinnan ja päätti ehtiä ennen uhriensa ja vihollistensa rikostuomioistuinta. He noudattivat Führerinsä Adolf Hitlerin esimerkkiä.

III Tunteiden huumassa

Tässä luvussa Huber kuvaa I maailmansodan päättäneen Versaillesin rauhansopimuksen Saksan kansalle kokemaa katkeruutta, jossa kylvettiin samalla uusi siemen toiseen maailmansotaan. Siinä on  kuvattu Adolf Hitlerin nousu ja kolmannen valtakunnan alkutahdit ja mahti, kun kaikki oli vielä hyvin ja mahdollista.

Olen jälleen lapsonen vain,

avuttomana turvaa hain.

Saksan haavat verta vuotaa -

viimein löytää sain

suuren pelastajain.

 

"Pelastaja", M. Hoffman (Führerille kirjoitettu värssy, päiväämätön)

 

Kulminaatiopisteeksi Huber mainitsee tässä luvussa Saksan hyökkäyksen Neuvostoliittoon, josta hän kertoo kirjassaan näin:

Sotaretken alku Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941 pistää kaikissa päiväkirjoissa ja muistelmissa silmään kuin suuri huutomerkki, kuin sormenpaksuinen alleviivaus. Saksan Wehrmacht oli hyökännyt aamunkoitteessa Neuvostoliittoon laajalla rintamalla. Kaikki muistivat jälkeenpäin tämän jähmettymisen hetken. Missä he olivat silloin, kuinka kuulivat siitä, mitä tunsivat. Se oli käännekohta, jonka rinnalla kaikki siihenastinen kalpeni ja joka vaikuttaisi kaikkiin. Järkytyksen voimakkuus ei johtunut niinkään yllätyksestä, sillä huhuja oli liikkunut jo pitkään, vaan sitä että nyt heräsi pelko perikadosta. Tästä sodasta tulisi toisenlainen. Se olisi sota koko Saksan elämästä ja kuolemasta. 

IV Vaikenemisen imu

Luvun neljä Huber on varannut II maailmansodan jälkeiselle ajalle, jossa häpeä on päivän sana. Mihin harhaan me oikein olimme uskoneet? Se oli nyt tullut todeksi. Huber vertaa tilannetta psykologiseen puolustusmekanismiin "nollahetki" -käsitteen avulla. Oli eilinen järkyttävä menneisyys ja edessä uusi tulevaisuus. Monet kokivat olevansa tilanteen uhreja.
 

Syyllisyys ja häpeä sulki suuni. Ne lisääntyivät vuosien mittaan oivaltaessani yhä enemmän. Tajusin olleeni uskollinen pahalle. Paha ei ollut muuttunut uskollisuuteni vuoksi hyväksi vaan vetänyt uskollisuuteni lokaan.

Renate Finkh

Itselleni tämä Saksan kansalaisia tappanut itsemurha-aalto ei ollut ihan uusi tieto. Muistan lukion historian kurssin tuotoksena kuulleeni moisesta epidemiasta. Mutta se tuli uutena tietona, että tämä joukkopsykoosiin johtanut tilanne oli ollut niin laajaa kuin se todellisuudessa oli ollut.

Suosittelen tätä kirjaa ehdottomasti Sinulle, joka tunnet mielenkiintoa tutustua historian tapahtumiin ja II maailmansodan melskeisiin. Niin ja tietysti Sinulle abiturientti, joka valmistaudut ylioppilaskirjoituksiin. Luvussa kolme Huber on hyvin tiivistetysti kertonut kaiken sen tarpeellisen, jolla voi päivittää omat tietonsa tätä koetta varten.

Tälläkin teoksella osallistun Helmet-lukuhaasteeseen. Tällä kertaa osuma löytyy kohdasta 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt.