tiistai 27. kesäkuuta 2017

Pirjo Tuominen: Hiljaiset huvimajat

Pirjo Tuominen
 

Hiljaiset huvimajat

 
Tammi
2016
 
448 sivua
 
 
 
 
 
 
Kirjastolaina
 
 
Maria Manner on kokenut Pirjo Tuomisen romaanissa tragedian. Hänen vanhempansa hukkuivat yhteisellä purjehdusmatkalla Saimaalla Lappeenrannan edustalla. Kauppiaiden ainoana tyttärenä Maria joutuu vaikeiden valintojen eteen, onhan hän 1900-luvun alun lainsäädännön mukaan vielä reippaasti alaikäinen ja varakas nuori nainen. Ratkaisu löytyy Viipurin kautta Tampereelta, jonne Maria muuttaa sukulaiskartanoon.
 
Tätä sukulaispaikkaa, Portaan maakauppakartanoa, hallinnoi rautaisella otteellaan leskirouva Martta Porras. Martta on Marian äidin veljen leski. Vuosisadan toisella kymmenellä alkaa naapurimaassa Venäjällä tsaarin valta heilahdella. Nämä perhosen iskut tuntuvat ajan mittaan myös laineina maakauppakartanossa Näsijärven rannalla ja Tampereen kaupungin liike-elämässä.

Tässä on käsissäni taas kirja, josta en oikein tiedä pidänkö siintä vai en. Jane (Kirjan jos toisenkin -blogin) kirjoitti  22.3.2017 tästä kirjasta omassa blogissaan mm. näin:
"Historiallisten romaanien parasta antia on näkökulmien tarjoamisen lisäksi myös niiden opettavaisuus, ja tässäkin tapauksessa tuli paljon uutta tietoa."
Kyllä, kirjan tarina on hyvä ja kiinnostava.Siitä olen samaa mieltä Janen kanssa. Mielestäni tässä romaanissa pisti silmään kuitenkin se tyyli, jossa korostuneesti esiintyy tarve viitekehyksen tietämyksen kertomiseen lukijan sivistyneisyyden kustannuksella. Tämä ei mielestäni ollut tällä erää sopusoiinnussa tarinankerronnan kanssa. Alla oleva satunnainen sitaatti kirjasta olisi kuin katkelma historian oppikirjasta.
... , hän muisti helmikuun manifestin, jonka määräyksellä Suomen ja Venäjän hallinto ja laitokset yhtenäistettiin, Suomen perustuslakia loukattiin rajaamalla senaatin lainsäätäntöoikeutta, venäjän kieltä alettiin pakkosyöttää suomalaisille, rupla rinnastettiin Suomen markkaan ja venäläiset saivat täydelliset kansalaisoikeudet Suomessa. Kaikki Venäjän keisarit olivat vuodesta 1809 saakka kunnioittaneet Suomen lakeja ja laillisia oikeuksia, mutta vallassa oleva tsaari oli antanut myötä panslavistien vaatimuksille.
Tuominen on kaikesta huolimatta luonut tähän kirjaan mielenkiintoisen henkilögallerian. Esimerkiksi itseäni kovinkin ihastutti tarinan sähikäinen Tilda, Portaan kartanon tytär. Siinäpä on naista ihan kerrakseen. Talon tyttärenä tuohon aikaan Tilda tunsi hyvin oman arvonsa. Tuo kipinöinti Martan ja Tildan välien selvitelyissä toi kirjaan kivan kipsakan maustekärjen. Mielenkiintoinen parivaljakko! Onnistunut juttu kokonaisuutta ajatellen! Vai mitä mieltä olette:
 
"Haluat mitä haluat, mutta tämä saa riittää Portaan puolesta. Olet ottanut kaiken omasi ja enemmänkin. Pane piikasi töihin, kyllä niitä näkyy täällä juoksentelevan liiankin kanssa. Ja laittaudupa kerrankin, Tilda hyvä, itse töihin."
"Minä en ole sinun hyväsi!
"Ja jos tämä ei riitä, mennään lakitupaan katsomaan, mikä todellisuudessa kuuluu sinulle ja mikä ei. Sittenpä näet, paljonko tavaraa, hopeaa ja rahaa joudut palauttamaan minulle."
Punaiset läikät nousivat Tildan kasvoille ja kaulalle. Yrjölän palkolliset tuijottelivat torailevia naisia suut avoimena ja silmät pyöreinä. Tätä kelpasi katsella. Tilda oli lyhyessä ajassa näyttänyt karvansa, ja harva asettui hänen puolelleen Portaan emännän ja tyttären ottaessa tulisesti yhteen.
"Alkakaa purkaa", Martta komensi Yrjölän väkeä. "Ja pitäkää kiirettä. Kaikki mikä on vielä vartin päästä vankkureilla, palaa takaisin Portaaseen." 
Hiljaiset huvimajat on ensimmäinen kirja lappeenrantalaislähtöisen Pirjo Tuomisen tuotannosta, jonka nyt luin. Kirjailija jättää Marian elämän seuraamisen vaiheeseen, jossa ensimmäisen maailmansodan melskeet voivat heilauttaa sitä puoleen jos toiseenkin. Kahden vaiheilla olen itsekin, sillä jatko-osaa on kai lupa odottaa ja sellainen näkyy kirjastossa jo olevankin - Tulen väri punainen. Hyvän hetken tullen, voin taas uppoutua Maria Mannerin matkaan Tammerkosken kuhujen seuraamisessa.

Tämäkin kirja-arviopostaus on mukana Helmet-lukuhaasteessa. Tällä kertaa osuma löytyy kohdasta "47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit". Mitkä? Tietysti kysytte, mutta sepä jääkin teidän mietittäväksenne =).
 
 


1 kommentti:

  1. Ihan sattumoisin osuin tähän kirjoitukseesi kun googlasin tuota Tuomisen sarjaa. Ensimmäinen sitaattisi on täysin historian kertausta, minua se ei haittaa kun kouluvuosista on niin kauan. Kerroin oppineeni myös uutta, esimerkkinä siitä miten Armonkallio oli asutettu ja mistä se sai nimensä. Edes mieheni joka on aina asunut seudulla ja jonka ystävä asui vuosia Armonkalliolla, ei tiennyt kaupunginosan syntyhistoriaa 🙂

    VastaaPoista