Pieniä ajatuksia uusista ja vähän vanhemmista suomalaisista ja suomennetuista kirjoista.
keskiviikko 27. tammikuuta 2021
Anna Jansson: Viimeiset sydämenlyönnit
perjantai 8. tammikuuta 2021
Kale Puonti: Milo
Milo
Bazar kustannus
2021
Saatu kustantajalta
Kale Puonnin edellisen kirjan Mannin jälkeen hyrisin hiljaa tyytyväisyyttä, että kerrankin on Suomessa saatu dekkarikenttään sanataiteilija, jonka tuotos täyttää niitä toiveita, joita minä olen asettanut hyvälle tämän genren kirjalle. Tälläkin kertaa Puonti ei petä minua uudella kirjallaan.
Fatjon Milo on epäonninen albanialainen huumekiho, joka pahoinpiteli hotellissa alan naisen, muisteli tekemisiään kivisten seinien sisällä parin vuoden ajan. Hyvin kokoon kyhätty huumerengas jäi lapsipuolen asemaan. Onneksi kotipuolen mafiapomo Pollo-setä armahtaa ja antaa vielä uuden mahdollisuuden. Uuden henkilöllisyyden turvin on hyvä jatkaa keskeytynyttä pikku bisnestä. Tuo tulee näkyväksi myös Kaartamon ryhmäläisille Pesosta myöten.
Kun lukee Puonnin tekstiä, huomaa helposti, että tarinan takana on sananikkari, joka tuntee alansa kuin omat taskunsa. Puonnin teksti on tiivistä, vaivatonta ja siitä puuttuvat turhat krumeluurit, vatvomiset ja vatuloinnit. Aineksia olisi ollut asioiden enempäänkin pyörittelyyn. Onnekseen tähän kaskeen Puonti ei tälläkään kertaa kompastu. Hänen tekstiään on muhevaa lukea.
Uuttakin on jo luvassa. Syyskuussa ilmestyy Virkki, joka on kertomus kahdesta miehestä, joista toisesta tulee poliisi ja toisesta rosvo. Miten mustavalkoinen juttu on tulossa, sitä jään innolla odottamaan.
keskiviikko 6. tammikuuta 2021
Eeva Klingberg: Syvän maan juuret
Syvän maan juuret
Gummerus
471 sivua
Kirjastolaina
Melkein voisin sanoa, ettei kulunut vuodentaite voisi saada herkullisempaa loppua ja mehevämpään uutta starttia kuin tämän Syvän maan juurien lukutunnelmat. Tämä kirja on tarjonnut lukijalleen huikean tarinan, jota kustantaja kuvaa "kansainvälisen tason lukuromaaniksi". Tähän on kyllä pakko yhtyä!
Ernest Gray kohuttu newyorkilainen kirjailija sai aikanaan esikoisteoksen julkaisun jälkeen tyytyväistä hyrinää lukevan yleisön keskuudessa. Jatkoa tuotannolle odotettaan ja on odotettu, mutta uutta julkaisuriman ylittävää kertomusta ei vaan tunnu syntyvän. Tämän kaiken tuskailun keskelle Ernest saa veljeltään puhelun. Veli kertoo isän kuolleen, ja häntä kaivataan takaisin kotiseudulle Alabaman syvään etelään hautajaisiin ja perinnönjakoa varten.
Matka takaisin kotiin ei ole helppo. Ernest kokee olevansa ulkopuolinen niin oman perheensä kuin kotiseutunsa ummehtuneen elinpiirin kanssa. Nyt kun isäkin on jo poissa, on tilit ja muistot pakko selvittää ihan itsensä vuoksi.
Klinberg vie lukijansa aikamatkalle 1930- ja 1970-lukujen Yhdysvaltojen syvän eteläln tunnelmiin, jossa vastaan tulevat monet noiden aikakausien vitsaukset. On sortoa rotujen välillä, opportumismia, syrjintää. Lukija löytää itsensä milloin henkilökohtaisten tragedioiden tai perhesalaisuuksien keskeltä. Juoni kulkee muhevasti Ernestin lapsuuden arjessa ja myöhemmissä vaiheissa, joissa Newpinen paikkakunta näyttäytyy Ernestille ihan uudessa valossa.
Kirjaansa kirjailija on tehnyt vaikuttavan taustatyön ja varsinainen tarina alkaa hitaasti. Taustaa tapahtummille ja henkilöille kerrotaan laajasti - ehkä turhankin laveasti? Varsinaiset tapahtumat löytyvät vasta viimeisen kolmanneksen sisältä. Vaikeista ja raskaista teemoistaan huolimatta kerronta on kevyttä, ja se on taidolla tehty. Syvän maan juuret jäi mieleeni viihdyttävänä historiallisena romaanina, joka hitaan alun jälkeen yllätti tapahtumillaan.