Heikki Hietala: Tuhkat

 Heikki Hietala

 Tuhkat

Sitruuna Kustannus

318 sivua

Saatu kustantajalta

Kaunis kiitos yllätyksestä!

Yllättävien sattumuksien jälkeen kylätien varrella oli postiauto jättänyt laatikkoomme paketin, joka sisälsi Heikki Hietalan uusimman teoksen Tuhkat. Kääreet poistettuani, kääntelin opusta mielenkiinnolla, ja lueskelin takakannen tekstiä. 

Availin kansia ja se oli menoa sitten kertalaakilla, jota ei olisi halunnut millään muotoa jättää käsistään. Teksti on liukasta ja nautittavaa luettavaa, jossa hymynkare väkisin yritti karata äänekkäämpään naurahdukseen asti.... hyvää ja antoisaa kesäpäivien täytettä ehdottomasti.

Kirjan päähenkilö on Pekka Haarakoski, syyttäjä, joka on urautunut vuosien varrella rötösjahtiin, ja tavannut monen moista lainkirjaimen unohtanutta rötöstelijää lakituvan syytettyjen penkeiltä...  Kunnes erään päivänä puhelin soi, ja Pekka vastaa. Isä soittaa sairaalasta elonsa viimeisen suoran alkutaipaleeltaan kaukana espanjalaisesta sairaalasta, ja pyytää poikaa tulemaan luokseen. Olisi pikkuisen juteltavaa.

Pekan välit isään eivät ole häikäisevää laatua, ja Pekka miettii, onko reissu eteläisen auringon alle sen väärti. Joku kuitenkin inttää Pekan mielessä, että reissuun on lähdettävä, ja uhrattava ne kasatut lomapäivät vuosien varrelta tähän reissuun. Perillä Espanjassa Pekkaa odottaa tieto isän poismenosta, paperiton kodinhoitaja, eläkeläisjengin ylläpitämä seurakunnan korttirinki, kassillinen outoa käteistä pääomaa sekä sotkuinen kuolinpesä ja keskeneräinen käsittämätön Rojekti. Mitä tämä kaikki on, sen tietää isän ystäväpiiri ja Heikki Hietala, joka alkaa selvittää lukijalle, mitä kaikkea Jaakko-isän jäämistö pitää sisällään ja millaiseen myllytykseen ja pyöritykseen Rojekti vie lukijan keskelle Eurooppaan, kun islantilainen tulivuori purkautuessaan tekee omat tepposensa Pekan paluumatkasuunnitelmiin.

Hieno teos, jonka parissa viihtyi. Suosittelen