perjantai 26. helmikuuta 2021

Nicolas Barreau, Rakkauskirjeitä Montmartrelle

 Nicolas Barreau

Rakkauskirjeitä Montmartrelle

Die Liebesletter von Montmartre

Suomennos Kristiina Vaara

Tammi

2021

254 sivua


Arvostelukappale

Kiitos kustantajalle!


Nicolas Barreau on Rakkauskirjeitä Montmatrelle -romaanin Jälkisanoissa kertonut tarinan alkusysäyksestä. Tällä kertaa kirjailija oli kulkenut vanhalla hautausmaalla - ei kuitenkaan kirjan nimessä olevalla hautausmaalla. Tällä hautausmaalla Barreau on nähnyt pronssisen enkelin, joka on vartioinut pientä viehättävää hautaa. Tämä enkeli on ollut esikuva sille enkelille, joka on sijoitettu tähän tarinaan Hélènen haudalle. 

Tuo hauta on inspiroinut muutenkin Barreun mielikuvitusta, nimittäin omien sanojensa mukaan hän "kompastui" säkeisiin, jotka johtivat kirjailijan romaanin kirjottamiseen:

"Oi rakkaani tule,

jotta olisit taas omani

niin kuin kerran toukokuussa."

Tämä Pohjois-Pariisin kukkulalla sijaitseva Montmatren vanha hautausmaa on tämän romaanin Julien Azoulayn vaimon Hélènen viimeinen leposija. Sillä hautausmaalla he muuten olivat myös kohdanneet ensikerran runoilija Heinrich Heine haudalla...

Julien Azoulay on murtunut mies. Hän on menettänyt rakastamansa naisen, vaimon ja lapsensa Arthurin äidin. Julien on aikaisemmin niittänyt mainetta keveiden rakkausromaanien väsääjänä, mutta kohdattuaan vaimon syöpäsairauden aiheuttaman tragedian elämänhalu ja kyky luovaan tarinankerrontaan on ollut jo kauan kadoksissa. Vanha kustantajakin on jo käynyt koputtelemassa onko uutta kirjaa jo mahdollisesti tulossa?

Vaimonsa eläessä Julien lupasi, että hän kirjoittaa hänelle 33 kirjettä, yhden jokaista Hélènen ikävuotta kohden. Hélènen tunsi miehensä, ja päätteli, että näin hän pitää miehensä elämässä kiinni, ja voi samalla antaa voimaa uudelle alulle. Kirjeet mies piilottaa Hélènen haudalle salalokeroon, jota enkelipatsas vartioi. 

Pian Julien huomaa haudalla käydessään, että lokerikkoon talletettuja numeroituja kirjeitä alkaa hävitä, ja/tai niihin tulee vastauksia - kivisydän, Prévertin runo... Tarkkaileeko häntä joku, ja kuka on "vastausten" takana Hélènekö?

Vaikka tarina on melkein ennalta-arvattava, siitä huolimatta se on ihastuttava ja lumoava juttu, joka vie lukijan nojatuolimatkalle vanhaan rakkauden kaupunkiin. Jos olet aikaisemmista Barreaun tarinoista pitänyt uskon, että tämäkään ei Sinua petä. Ihana tarina!

maanantai 8. helmikuuta 2021

Sebastian Fitzek, Potilas

Sebastian Fitzek

Potilas

 Der Insasse



Suomennos: Heli Naski
 383 sivua
Bazar kustannus
2021

371 sivua + "... tavanomaisten kirjailijan kiitosten sijasta lyhyt jännäri. 
Sen kekseliäs nimi on 'Kiitokset'"

Arvostelukappale
Kiitos huikeasta kirjasta!


Sebastian Fitzekin Potilaan suojakansien liepeessä kerrotaan, että käsissäni ollut kirja ei ole ollut saksankielisellä kielialueella mikä tahansa teos jännäreiden joukossa. Potilas ja monet muut kirjailijan teoksista ovat niittäneet lukijoiden suosiota vuosi toisensa jälkeen. Tänä vuonna sen alkumetreillä Suomessakin on kohistu Fitzekistä dekkariväen keskuudessa. Nämä kohinat tavoitti myös minut ja halusin tietysti tutustua kirjaan heti miten. 

Kirjan kansia käännellessäni mielessäni pyöri tapahtumat, joita luin Michaelidesin Hiljaisesta potilaasta. Tuo kirja todella säväytti allekirjoittanutta. Se on hieno teos rakkaudesta, petoksesta ja mielen eheyden särkymisestä. Tätä samanlaista tunnetta odotin olevan tässäkin kirjassa. 

Lapsia murhannut Guido Tramnitze on tuomittu syyntakeettomana vankimielisairaalaan pakkohoitoon. Hänen kontollaan on myös pienen pojan Maxin kidnappaus, mutta poliisi on neuvoton ja odottaa, että kidnappaaja tunnustaa tekonsa.

Maxin isä entinen palomies Till Berkhof haluaa tietää, missä Tarmnitzen kidnappaama poika on, ja onko hän vielä elossa? Till tarvitesee lankonsa apua uuden henkilöllisyyden vaihtamiseen, jotta pystyisi soluttautumaan samaan mielisairaalaan, missä Tarmnitzekin on. Hän haluaa puristaa pakkohoidettavasta tarvittavan tiedon pojan kohtalosta. Vankimielisairaalassa Till Berkhof on Patrick Winterinä, vai onko sittenkään?

Fitzekin Potilas on hyvin ja koukuttavasti kirjoitettu. Kirjailija tarjoaa vihjaavia tapauksia aina sopivissa kohdin. Lopun yllätyksellisyys keikauttaa koko tarinan vielä kerran ympäri niin, että lukija ei voi lopputulemaa ennalta arvata.

Tätä kirjaa suosittelen ehdottomasti luettavaksi Sinulle, jota kiinnostaa mieli ja sen rakenteet. Tämä kirja sai minut odottamaan uutta opusta ja sitä onkin lupa odottaa. Tänä vuonna toukokuussa ilmestyy Bazarin kustantamana Matkustaja 23 ja marraskuussa Ikkunapaikka 7 A.