Torey Hayden: Aavetyttö

 Torey Hayden

Aavetyttö

Ghost Girl

1991

Suomennos: Seppo Raudaskoski

301 Sivua

Otava

2007

Löytö kirjaston poistokärrystä!

Viime kirjastokäynnillä kirjakoriini tarttui minulle todellinen löytö, nimittäin Torey Haydenin Aavetyttö. Muistan hyvin sen kerran, kun uunituoreena kirjastolainana sain sen käteeni. Tuo lukukokemus ravisutti silloin tavalla, jolla on ollut pitempiaikaisia vaikutuksia kiinnostuksen kohteiksi. Nyt vuosien takaa aavetytön tarina oli poistokärryssä - ilmaiseksi - kirjaston tuloaulan uumenissa. Enpä aikaillut sen mukaan ottamisessa.

Tuosta aiemmasta lukukerrasta on siis jo vierähtänyt kesä toisensa jälkeen. Maailma on muuttunut ja minä sen myötä. Siis mielenkiinnolla availin kirjan kansia, mitä ja millaisen lukukokemuksen Aavetyttö tuo tällä kertaa eteeni. Muistan edellisestä lukurupeamasta herkän lapsen, jonka minäkuva huusi apua ongelmaansa, jota ei pystynyt itse nimeämään, mutta tunsi dilemman pelottavuuden, että tämä ei ole oikein ja normaalia elämää. Mieleen oli myös jäänyt edelliskerrasta tuo luokkahuoneen perällä ollut ikkunaton, kahden lukittavan oven naulakkokomero, joka samalla toimi Haydenin omana työpisteenä, jossa oli opettajantyöpöytä tuntisuunnittelun tekemistä varten. Tuo paikka on myös Jadien turva, jossa ongelmat alkoivat avautua, yksi toisensa jälkeen Sasha-nukkien kanssa leikkiessä. - Jadie tuli kuulluksi, ja hänen dilemma nähdyksi, kun ovet oli laitettu lukkoon.

Torey Haydenin Aavetyttö kertoo Jadie Ekdahlin tarinan. Tämä tarina on kirjailijan mukaan totta, mutta yksityisyyden suojelemiseksi henkilöiden nimet on muutettu - luonnollisesti.

Aavetytön tarina pysäytti lukijansa taas kerran. Samalla tavoin se on pysäyttänyt Torey Haydeninkin aikoinaan miettimään sitä, voiko ja mihin Jadien kertomiin kammottaviin tapahtumiin luottaa, vai ovatko ne 8-vuotiaan hajonneen sielun mielikuvituksen sairasta kerrontaa? Niin lukijana kuin kirjailijakin tunsimme molemmat voimattomuutta Jadien kokemien ongelmien edessä. Hayden kuvaa Jadien arjen uskottavasti sellaiseksi, jollaiseksi hän on sen 8-vuotiaan kohdalla kokenut.

Vaikka Aavetyttö on raskas ja haastava luettava, niin helpottavan tiedon Hayden kuitenkin kertoo kirjan lopussa: Jadie kasvaa vaikeasta alkutaipaleestaan huolimatta pärjääväksi naiseksi, jolla on tulevaisuudelleen lupaavia suunnitelmia. 

Suosittelen kirjaa luettavaksenne!

Marie Benedict: Lady Churchill

 Marie Benedict

Lady Churchill

Lady Clementine

2020

Suomennos: Hanni Salovaara

Sitruuna kustannus

2022

416 sivua +Kirjailijan jälkisanat ja Kiitokset

Kirjastolaina

Äidin elämässä tärkein, toiseksi tärkein ja kolmanneksi tärkein asia oli isä.

Mary Soames os. Churchill

Minulle nimestä Churchill tulee väistämättä mieleeni kuva historian oppikirjasta lukioajoiltani. Tuossa legendarisessa kuvassa kolme miestä istuu penkillä mantteleihinsa kääriytyneenä huvilan edessä esikuntiensa kanssa neuvottelutauolla. Kyseessä on Jaltan konferenssi Krimin niemimaalla Mustanmerenrannalla. Tuo trio oli tekemässä pesänselvitystä ja piirtämässä tulevia suuntaviivoja äskettäisestä maailmanpalosta helmikuussa 1945. Yksi heistä oli Winston Churchill, Yhdistyneitten kuningaskuntien pääministeri, jonka habitukseen kuului paksu sikari ja Homburg-hattu yhtä kiinteästi kuin hänen sormissaan vast'ikään lanseeraamansa voitonmerkki.

Marie Benedict on tarttunut rohkeasti mielenkiintoiseen teemaan - Clementine Churchill os. Hozier (1.4.1885 - 12.12.1977). Lady Churchill  on ollut vahva merkittävä tahtonainen valtiomiehen taustalla.

Clementine Churchillista kirjoittamansa elämäntarinan Benedict on kirjoittanut päiväkirjamuotoon. Se alkaa tapahtumista syyskuun 12. pnä 1908, jolloin Winstonin ja Clementinen, ("Mopsin ja Mirrin") yhteiselämä alkoi avioliiton solmimisella. Kirjan viimeiset tapahtumat sijoittuvat toukokuun 12. päivään vuonna 1945, jolloin oli vietetty muutamaa päivää aiemmin ns. Voiton päivää - liittoutuneiden voittoa Natsi-Saksasta.

Marie Benedict loihtima kuva Clementinestä on uskottavanoloinen kaikkine henkilökohtaisine heikkouksineen ja vahvuuksineen. Kirja on ikään kuin dramatisoitu kuvaus Clementinen ja Winstonin nuorimmaisen tyttären tekemästä äidin elämänkerrasta  (Soames M.: Clementine Churchill the biography of a marriage. Doubleday, 1979 / 2002.)

Mielenkiintoinen romaani. Suosittelen.

Pam Jenoff: Nainen ja sininen tähti

 Pam Jenoff

Nainen ja sininen tähti

The Woman with the Blue Star

2021

Suomennos: Katja  Blunden

HaperCollins

2022

357 sivua

Kirjastolaina

Pam Jenoffin uusi romaani Nainen ja sininen tähti vie lukijansa holokaustin syvimmille hetkille Puolaan Krakovan kaupunkiin, jossa tavataan vuonna 1943 19-vuotias juutalaisnainen Sadie Gault. Natsit ovat valloittaneet Puolan, ja juutalaiset ovat joutuneet ei-toivottuun asemaan. Heitä "evakuoidaan" massoittain työleireille, ja yllätysratsioita tehdään ghettoihin, jotka on jo tyhjennetty yksi toisensa jälkeen. 

Sadie piilottelee äidin ja isän kanssa juutalaisten asuttamassa korttelissa. Äiti on raskaana ja synnytys on pian alkamassa. Tunnelma kaupungissa on painostava. Jokainen juutalainen pelkää pahinta. Gautin perhekin etsii turvaa. He pakenevat maan alle - kaupungin viermäriverkostoon, josta löytyy uusi "koti". Viemäriverkostossa on myös Rosenbergin perhe: Saul vanhempineen ja dementoituva isoäiti. Heidän kaikkien turvanaan on viemärin työmies Pawel, joka toimii kontaktina ulkomaailmaan mahdollisuuksien mukaan. Mukanaan hän tuo satunnaisesti tiedot vallitsevasta tilanteesta kaupungissa ja niukkoja tarpeita elämiseen karuissa olosuhteissa.

Eräänä päivänä Sadie katsoo ylös viemäriverkoston ritiläkannen raosta yläpuolelle aukeavalle torille ja näkee ikäisensä varakkaan puolalaisnaisen Ella Stepanekin. Ella asuu äitipuolensa kanssa isänsä talossa, joka kuuluu nyt äitipuolelle. Isä on kuollut, ja miesystävä on rintamalla. Ellan elämä on lähes siedettävää sodasta ja miehityksestä huolimatta. Hän pääsee suhteellisen turvallisesti liikkumaan kaikkialla kaupungilla - tarkastuspisteistä huolimatta. Äitipuolella on läheiset suhteet natsimiehittäjiin. Siitä Ella ei pidä ja saa kuulla paheksuntaa ystäviensä taholta äitipuolen toiminnasta. 

Ella vaeltaa kaupungilla asioillaan ja näkee outoa liikettä tien viemärinkannen alla. Tutkittuaan viemäriä, hän huomaa Sadien alhaalla viemäriverkoston uumenissa. Heidän välilleen syntyy ystävyyssuhde, joka joutuu kovalle koetukselle...

Pam Jenoff on tehnyt mielenkiintoisen romaanin, jossa on tositarinan sävyjä. Nämä tositarinat ovat peräisin Ukrainasta, jossa Lvivn kaupungissa eräs juutalaisyhteisö asui kaupungin viemäriverkostossa II maailmansodan aikana. (mts. 358)

Nainen ja sininen tähti on karusta aiheesta huolimatta aidontuntuisesti kirjoitettu. Se menee ihon alle lähes väkisin ja juonen käänteet ovat kohtalokkaita. Pitkästä alustuksesta ja tarinan pohjustamisesta huolimatta kirja on hyvin koukuttava ja koskettava, jonka loppuhuipennus kääntää tarinan mielenkiintoisesti vielä kerran kokonaan ympäri.Suosittelen luettavaksenne!

Nita Prose: Huonesiivooja

 Nita Prose

Huonesiivooja

The Maid

Suomennos: Katriina Kallio

Bazar kustannus

2022

332 sivua + Kiitokset

Arvostelukappale

Kaunis kiitos

Nita Prose on pseudonyymi - taiteilijanimi, joka kuuluu kanadalaiselle Simon & Schuster -kustantamon varatoimitusjohtajalle ja kustannuspäällikölle Nita Pronovostille. Pronovost on pitkän uran kirjallisuuskentässä tarponut kirja-ammattilainen, jonka ihka ensimmäinen oma teos on Huonesiivooja. Jatkoa on tulossa niin lupaa kirjan suojakannen lieve, jossa tämä kirjailija on näyttävästi esitelty. 

Kun sain käteeni Bazarin Kevät 2022 -esitteen kiinnostuin oitis Huonesiivoojasta. Ihan siitä syystä, että halusin tietää ja tutustua siihen, millaista kirjallisuutta tekee pitkään alalla ollut kustantaja itse: millainen on se kirja, joka ylittää sen kuuluisan kynnyksen, että tuotos pääsee markkinoille muidenkin lukuhalukkaiden silmien eteen ja selailtavaksi, ja saa kovat kannet ympärilleen, Siis katsotaanpas ja tutustutaan...?

Huonesiivooja on sanoisinko kepeä dekkari tai niin kuin takakansi kertoo suljetun paikan murhamysteeri. Kuitenkaan en oikein osannut sitä lukiessani dekkariksi mieltää. Näin on. Enkä oikein osaa sitä mieltää myöskään suljetun paikan mysteeriksikään, sillä sitä mielikuvaa, mikä minulla on ns suljetun paikan -mysteereistä ei istu tähän romaaniin oikein mitenkään päin. 

Tämän kirjan ehdoton huomio kiinnittyy hotellin huonesiivooja Molly Grayhin, jonka käden jälki näkyy kaikkialla mutta joka muuten ei ole tai halua olla näkösillä. Molly on poikkeava yksilö, sen hän tietää ja tuntee itsekin. Prose pukee hänet autismin asuun, jossa on aspergerin oireyhtymän piirteitä. Henkistä turvaa ja varmuutta antaa työasu ja siivouskärry. Joka aamu roikkuu uusi, puhdas työasu pukuhuoneen henkilökohtaisten koppien ovessa, ja lähistöllä on siivouskärry valmiiksi täydennettynä odottamassa Mollyä päivän askareisiin.

Tuo autismi on mielenkiintoinen käsite psykologisesti katsottuna. Tällaisella ihmisellä on vaikeaa hahmottaa sosiaalisia ihmissuhteita ja lukea niihin rakennettuja sanomattomia viestejä: katseita, silmäniskuja, hymyjä ja naurahduksia, kun niillä on tilannnesidonnaisia sävyeroja. Näitä vivahde-eroavaisuuksia Mollyn on haastavaa erottaa toinen toisistaan. Kun arki on selvää, ja hommat sujuvat kuin ne on kirjoitettu ohjeisiin, Molly toimii kuin huippuosaaja. Sosiaalisen elämän ohjeet ovat mummin aukikirjoittamia, niillä Molly on pärjännyt, mutta nyt kun mummikin on kuollut, Molly on yksin omillaan sosiaalisten tilanteiden keskellä. Mollyn onneksi Regency Grand Hotel portierina on Preston, leskeksi jäänyt hotellin pitkäaikaisin työntekijä, jolla on sydän paikallaan. Lukiessani näin silmissäni hänet Charles Carsonin hahmoon puettuna. Tiedättehän hänet? Downton Abbeyn tyylikkään  hovimestarin!

Mollyn elämä järkyttyy pahemman kerran, kun hän löytää varakkaan ja vakituisen hotellivieraan herra Blackin sviittinsä sängystä kuolleena. Molly joutuu pyörteeseen, jossa hän tulkitsee tilanteita väärin. Pian hän huomaa, että hän on poliisin pääepäilty, vaikka hän sisimmässään tietää, että hän ei ole tehnyt mitään väärää, vaan hoitanut työnsä niin hyvin kuin vain osaa ja noudattanut pilkun tarkkaan hotellin johtajan ohjeita ja mummin neuvoja. Mutta kuinkas sitten lopulta käykään?

Mielenkiintoinen teos omalla psykologisella tavallaan, jota Mollyn mielenkiintoinen persoona hyvin kannattelee!

Jeffrey Archer: Matka maailman katolle

 Jeffrey Archer

 Matka maailman katolle

Paths of Glory

2009

Suomennos: Virpi Kuusela

375 sivua + henkilöhistoriakollaasi vuoden 1924 tapahtumien jälkeen

Saga Egmont

2021

Kirjastolaina

Matka maailman katolle on tosipohjainen romaani George Mallorystä (1886 - 1924), brittiläisestä vuorikiipeilijästä, jolla oli palo olla ensimmäinen ihminen maailman katolla - Mount Everestin huipulla. Elettiin varhaisia viime vuosisadan alkukymmeniä, ja Mount Everest oli vielä niin monen kiipeilijän saavuttamaton unelma.

 Jeffrey Archerin kirja alkaa hetkestä, joka on vuonna 1999 vapunpäivä, jolloin yhdysvaltalainen kalliokiipeilijä Conrad Anker löytää Malloryn jäätyneen ruumiin 8 230 metrin korkeudelta Mount Everestin rinteiltä. Malloryn ruumiin löydyttyä, Anker oli kaivanut todisteita henkilöllisyydestä esiin hauraiden vaatekerrosten lomasta. Takin taskusta löytyi mm. käsin ommeltu pussi, jossa oli: tulitikkurasia, kynsisakset, tylppä kynä, kirjekuoreen tehty merkintä happipullojen riittävyydestä, maksamaton Gamagesin lasku sekä Ruth-vaimon kirje, joka oli päivätty 14.4.1924. Anker etsi valokuvaa Ruthista, mutta sitä ei ollut. Perimätiedon mukaan sen Mallory oli sanonut haluavansa jättää muistoksi käynnistään maailman katolle. Oliko Mallory käynyt vuoren huipulla ennen kohtalokasta putoamista Everestin rinteiltä? Tuo kysymys on ollut monen vuorikiipeilystä ja kasitonnisten viehätystä pohtineitten harrastelijoiden huulilla jo useamman vuosikymmenen ajan.

Archer on luonut kiinnostavan ja tasapainoisen tarinan kiehtovasta vuorikiipeilijästä ja opettajasta George, Herbert, Leigh Mallorystä. Kirja huokuu sitä paloa, jonka kiipeilijä kohtaa, kun vuoristokärpänen on purrut tavalla, jota ei voi ymmärtää ennen kuin itse on käynyt pienemmänkin kukkulan laella. Kirja ei ole pelkkää kiipeilyn kuvausta. Siihen Archer ei ole sortunut, vaan sivujen väliin pääsevät niin opiskeluajat ja sen kommellukset kuin ihana rakkaus Ruth-vaimoon kaikkine kirjeineen, jotka huokuvat sitä omantunnon tuskaa, kun kahdessa paikassa ei voi olla yhtä aikaa.

Vaikka Archerin kirja on totuuspohjainen romaani, olisin kaivannut edes jotain lähdemateriaalia siihen, miten hän on kirjansa koonnut.

Matka maailman katolle on mielestäni yksi onnistuneimmista kirjoista, joita Jeffrey Archer on koonnut. Sitä suosittelen mitä suuremmalla sydämellä lukulamppujen alle! Upea teos!

Jeffrey Archer: Vankilapäiväkirja osa I Helvetti

 Jeffrey Archer

Vankilapäiväkirja

 osa I 

Helvetti

A Prison Diary I Hell

                                                    2002

Suomennos Laura Ala-Kokko

Saga Egmont

267 Sivua

Kirjastolaina

Monelle lukijalle Jeffrey Archer on tullut tutuksi Clifton-sukukronikan tekijänä. Se setti vei minutkin tämän kynäilijän jäljille. Lukiessani Archerin tuotantoa läpi, aloin kiinnostua yhä enemmän tästä brittikirjailijasta. Ensimmäisiä kirjoja lukiessani en vielä silloin ollut selvillä, millainen henkilö on näiden menestyskirjojen takana. Mitä enemmän olen kirjailijan tuotantoa lukenut ja selvitellyt hänen henkilöhistoriaansa, joka on värikäs, sitä enemmän olen myös koukuttunut hänen tapaansa punoa juonia sivujen täytteeksi. Monet hänen kirjoistaan löytävät omat kaikunsa eletystä henkilökohtaisesta elämästä ja kiinnostuksen kohteista sekä tavasta jäsentää omaa maailmankuvaansa. Ihailen hänen tervää kynänjälkeänsä, jota olen useamman kerran verrannut olevan "miekkaa vahvempi".

Nämä vankilapäiväkirjat, joista nyt käsissäni on ollut ensimmäinen osa (II osa Kiirastuli ja  III osa Taivas), on kirjotettu parikymmentä vuotta aiemmin vuosituhannen alussa. Vuosituhannen vaihteessa Archer oli mukana tiukasti brittipolitiikassa parlamentin konservatiivisessa puolueessa mm. varapuheenjohtajana, ja hänestä oli kovaa vauhtia nousemassa Lontoon pormestari vuoden 1999 lopussa. Toisin kuitenkin kävi. Hän sai syytteen mm. väärästä valasta ja sai neljän vuoden ehdottoman tuomion. Kokonaan tuota neljää vuotta Archer ei kiven sisällä ollut, vaan hänet vapautettiin kahden vuoden jälkeen heinäkuussa 2003. (Archer about, https://www.jeffreyarcher.co.uk/about/, 16.1.2022)

Moni vanki järjestelee oman vankirutiininsa kakkunsa aikana mahdollisuuksien mukaan. Kirjailija on kirjailija vankeusaikanaankin. Se näkyy selvästi tässä teoksessa Tämä Vankilapäiväkirja osa I Helvetti on Archerin kolme ensimmäistä viikkoa korkean turvatason vankilassa Belmarshissa - torstaista 19. heinäkuuta 2001 - torstaihin 9. elokuuta 2001.

Kirja on hyvin henkilökohtainen tiivistys vangitun päivän tapahtumista lähes tunnin tarkkuudella - noin kymmenkunta merkintää päivää kohden. Nopeasta selailusta voi jo päätellä, että päiväkirjaa rakentanut henkilö on ollut varsin varhain jo jalkeilla, sillä päivän ensimmäiset merkinnät ovat jo ennen kukonlaulua - pari ensimmäistä tuntia ennen kuin sellin ovi avataan. Tämän ajan kirjailija käyttää tiukasti itselleen ja paneutuu kirjoitustyöhön kynän ja paperiarkkien täyttämiseen, koska häiriötekijöitä on vielä vähän. Päivän viimeiset kirjaukset ovat lähempänä puolta yötä. 

Kun kansallisesti tuttu henkilö asetetaan tuomitun moodiin, ja tulee vankilaan suorittamaan oikeuslaitoksen asettamaa rangaistusta, aiheuttaa se muille vangeille ja tietysti vankeihoitolaitoksenkin ihan uuden tilanteen eteen, jotta kaikien turvallisuus voidaan tuomitun vankeusaikana turvata. Archer on nimi, jonka nimikirjotuskin on jo käypää kauppatavaraa muiden vankien kohdalla. Kirjailija itse tututustuttaa lukijan muihin vankeihin pikku hiljaa nimen ja sulkuihin merkityn rikostuomion avulla. Kirjailijan vankeusajan asuintilaan voi perhehtyä vaikka täällä.

Kirja on myös mielenkiintoinen kurkistus monarkisen vankeinhoidon rutiineihin ja maneereihin ja vankien turvaluokituksiin. Suosittelen kirjaa Sinulle, jota henkilöhistoria kiinnostaa. Kirja on myös mielenkiintoinen Archerin kirjojen taustalle luettavaksi. Muun muassa Yhdeksänhäntäisen kissan  tarinat on novellinippu, jonka lähteet löytyvät juuri näiltä kirjailijan vankeusvuosilta.