perjantai 13. joulukuuta 2019

Sofie Sarenbrant: Kerjäläinen

Kannen typografia: 
Sanna-Reeta Meilahti
Päällyksen kuva (kukat kannessa):
Svante Sjöstedt (Sofien isä)

Sofie Sarenbrant


Kerjäläinen

Tiggaren

2016

Suomennos Helene Bützow

WSOY
2019

404 sivua


Saatu kustantajalta
Kiitos!

Voi Sofie, minkä teit, minä totean. Olen tykästynyt isosti Sarenbrantin teoksiin ihan ensi kosketuksesta, ja sivun käännöstä lähtien. Tälläkään kertaa en pettynyt, vaan koukun väkänen oli vahvasti kiinni koko lukusession ajan. Tämä oli todellakin riemukas yllätys kustantajalta, kun kysyitte haluaisinko lukea Kerjäläisen. Tietysti, totta kai! Olen siitä enemmän kuin otettu, sillä se oli vahvasti lukusuunnitelmissa!!

Tämä on tiukasti sidoksissa edellisiin teoksiin (Avoimet ovet ja Osasto 73). Samoja kytköksiä on, mutta tässä kirjassa nuo ongelmat lopulta ratkeavat, ja saavat - ainakin minun mielestäni - varsin uskottavan lopun. Mielestäni tällainen tapaus voisi hyvin olla mahdollista - miksikäs ei?  Mieleen painuvin henkilö on tällä kertaa tämä Emman eläköityneen isän viran uusi haltija - Gunnar! Hänestä Sarenbrant on saanut paljon irti. Mielekiintoinen henkilöhahmo toden totta!

Tätä Sarenbrantin kirjaa voi lukea monesta näkökulmasta. Ensinnäkin kirja kuvaa hienosti sen raadollisen todellisuuden johon nykypäivän maahanmuuttajat voivat joutua ruotsalaisessa kansankodissa. Moni tulee etsimään omaa onneaan "hyvinvointivaltioon", jossa leipä olisi leveämpää kuin kotimaassa. Siinä samassa yritetään pitää huolta kotimaassa eläviin sukulaisiin ja perheen jäseneihin. Se on karua luettavaa ja varsinkin koettavaa!

Toisaalta kirjaa voi lukea myös viranomaisten toiminnan näkökulmasta. Sarenbrant kysyy, ja kuvaa rivien väliin, ajankohtaista ajankohtaisemman avoimen kysymyksen, voiko poliisiin vielä luottaa? Pelottavan ajankohtainen näkökulma, vai mitä?

Toisaalta taas sitä voi lukea vain vaivattoman kerronnan näkökulmasta, ja nauttia sen tuomasta jännitteestä.  Kirjakaapin kummituksen tavoin minäkin nautin tästä kirjasta. Mitä enemmän luin, sitä vahvemman otteen se sai minusta. Alkuun tosin pelkäsin, että muistuuko mieleeni nuo aikaisemmat kirjat, ja niiden tapahtumat. Ei hätää, alkuun kirjailija palauttaa hienovaraisesti ja taidokkaasti ne lukijan mieleen. 

Jos vain mahdollista, niin suosittelen Emma Sjöldin tapauksen lukemiseen kirja toisensa perään ketjussa. Toivottavasti kustantaja suomennuttaa  myös kirjasarjan kaksi ensimmäistä osaa. Uuttakin on jo tulossa: Syntipukki (ilmestyy kesäkuussa 2020, sen jäljille pääset vaikka täältä). Hyvä juttu! Se menee kyllä luettavaksi! Odotan jo innolla!

Tämä ja ne muut Sarenbrantin kirjat ovat oivia Joulupukin toivelistan kirjoja. Niistä kannattaa ainakin tehdä pieni ehdotus, jos vaikka pukki muistaisi! Suosittelen!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...