torstai 8. joulukuuta 2022

Kate Quinn: Timanttisilmä

 Kate Quinn¨

Timanttisilmä

The Dimond Eye

Suomennos: Päivi Lintuniemi

HarperCollins

2022

475 + saatesivut ja valokuvat sekä 

"Lisäluettavaa ja viihdettä" -osio!

Arvostelukappale

Kiitos kustantajalle!


Kate Quinn uutukainen vie lukijansa lähes samoille seuduille, jonne Mark Sullivanin vei lukijansa Kohti vihreää laaksoa -kirjan alussa - mustan mullan maille Ukrainaan Operaatio Barbarossan aikaan. Timanttisilmä on dokumenttiromaani tai ehkä paremminkin romaanimuotoon kerrottu henkilökuva neuvostosotilaasta naisesta, jota kutsuttiin nimellä Rouva Kuolema. Hän oli Ludmila,  "Mila" , Pavlitsenko. Nainen, joka oli väitöskirjaansa rakentava historiantutkija kirjastonhoitaja, yksinhuoltaja nainen, äiti ja tark'ampuja, kun sota syttyi Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton välille, ja Molotovin ja Ribbentropin hyökkäämättömyyssopimus mureni alta.

Mila Pavlitsenko on mielenkiintoinen henkilö tutkittavaksi. Quinn kertoo tutusti kirjan taustoja teoksensa loppupuolella, niin tälläkin kertaa. Ensimmäisen kerran hän törmäsi nimeen Pavlitsenko noihin aikoihin, kun teki taustatutkimusta Metsästäjätär -teostaan varten Yönoitien lentäjistä. Hänelle lähdemateriaalista kumpusi esiin nainen, joka oli kuorrutettu propagandistisella kuorrutteella, mutta "hänen tietämyksensä tarkka-ampujan taidoista, aseista ja rutiineista on juuri se missä hänen äänensä kuuluu kirkkaimmin ja selkeän yksilöllisenä" (mts. 480.) Kuitenkin Quinnin tutkimusten mukaan sellaista tark'ampujien joukkuetta, jota Pavlitsenko olisi johtanut tuskin olisi ollut todellisuudessa olemassa puna-armeijassa. (mts. 481)

Mila Pavlitsenkon sota oli muutakin kuin tutustumista kenraali Liejuun ja Pakkaseen. Nuorena naisena ennen sotaa hän oli tavannut vanhemman miehen, Aleksei Pavlistenkon, josta hän kertoo niukasti. Tämä mies vietteli hänet ja saattoi raskaaksi ja hylkäsi. Pojastaan Roslavista hän toteaa tylysti; "Onneksi poikani ei ole isänsä kaltainen"(mts 481.) Kunnes kirjan sivuille tulee Ljonja Klitsenko. Mies kuvautuu Milan alikersantiksi ja tark'ampujakumppanina, parina, jonka kanssa hän teki selvää jälkeä yö, yön perään - Ljudmila itse kuvaa miehen luutnantiksi, joka komensi hänen komppaniaansa. Totta tai ei  tässä kirjassa Quinn on erotellut nämä miehet toisistaan. Hän otaksuu Milalla olleen suhde sekä tark'ampuja pariinsa että komppaniansa komentajaan sodan eri vaiheissa. Luutnantti Aleksei "Ljonja" Klitsenko tuntui olevan puuttuva palanen Milan elämästä. Rakkaus Klitskoon oli hyvä vaikutus tark'ampujan sielunhoidossa. Kunnes kohtalo astuu kirjan sivuilla ja piirtää omat piruettinsa paperiin. Klitsko haavoittuu Milan silmien edessä ja kuoli hänen käsivarsilleen. Milan maailma mureni.

Kuva kirjan sivulta 490
Kuva kirjan sivulta 490

Klitskon sankarihautauksen jälkeen Mila palaa rintamalle etulinjaan Quinnin mukaan "uudella raivolla". Sevastopol murtuu ja Mila haavoittuu. Hänellä on edelleen halu palata rintamalle, mutta puna-armeijan johdolla on jo hänen kohdallaan muuta mielessä. 309 vihollisen sotilasta surmannut tark'ampuja halutaan muihin tehtäviin: Stalinin pöydälle on tullut liittoutuneiden puolelta Washingtonista kirje Valkoisesta talosta. Sinne halutaan opiskelijavaltuuskunta Eleonor Roseveltin kansainväliseen opiskelijakonferenssiin, ja Stalin halusi Milan saavutukset näytille! Tuolloin alkoi ystävyys Yhdysvaltojen ensimmäisen naisen kanssa, joka vei Milan monien kuuluisuuksien eteen kiertueen aikana. Nämä Washingtonin tapahtumat ja sotatodellisuus vuorottelevat Quinnin tarinankerronnassa.

Quinnin kirja tark'ampuja Mila Pavlitsenkosta on mielenkiintoista luettavaa, mutta niin kuin monen hänen kirjansa kohdalla tiivistystä olisin kovasti kaivannut, että jyvät olisivat erottuneet paremmin akanoista. Siitä huolimatta sotahistoriasta kiinnostuneille suosittelen tätä kirjaa lukupinoon ja vaikka joulupukin säkkiin käärepapereihin kiedottavaksi.