torstai 25. tammikuuta 2018

Emmanuelle Pirotte: Vielä tänään olemme elossa


Emmanuelle Pirotte

Vielä tänään olemme elossa

La petite fille et le SS
2015
 
Ranskankielestä suomentanut:
Lauri Holma
Teos perustuu Emmanuelle Pirotten ja Sylvester Sbillen elokuvakäsikirjotukseen
 
Minerva Kustannus
2017
 
255 sivua

Kirjastolaina

Pirotten kirjan tarina on järisyttävä, joka sijoittuu II maailmansodan loppunäytöksiin - Ardennien taistelu - Belgian ja Ranskan alueilla. Tässä taistelussa saksalaisilla oli yritys katkaista Britannian ja Yhdysvaltojen joukkojen välinen huoltoyhteys. Historiallisesti käynnissä oli myös operaatio Greif. Tämän operaation tarkoituksena oli pukea saksalaissotilaat vihollisen käyttämiin sotavarusteisiin ja soluttaa heidät liittoutuneiden joukkoihin tai pyrkiä niiden läpi aina selustaan asti. Kirjan ajanjakso on vuodentaitteessa 1944 - 1945.
 
Tässä toiminnassa oli mukana toinen kirjan päähenkilöistä: Saksan armeijan erikoisjoukkojen sotilas Mathias Strauss, koulutettu tappaja. Hän oli kanadalaisen äidin ja saksalaisen isän poika, joka oli koiransa kanssa aiemmin viettänyt aikaa creek-intiaaniheimon parissa äitinsä kotimaassa. Sitä vastoin Renée on orpo juutalainen seitsenvuotias (ainakin oman muistinsa mukaan, tosin siitä ei ollut varmuutta kenelläkään) tyttö, jonka vanhemmat olivat joutuneet keskitysleirille. Hänen elämäänsä sota oli tullut todeksi niin, että elämä oli heitellyt häntä puolelta toiselle vailla vaikituista turvapaikkaa.
 
Kirjan alku on makaaberi. Pappi hylkää pienen tytön tienposkessa yhdysvaltalaiselta näyttävän jeepin kyytin, jossa on kaksi armeijan asepukuihin pukeutunutta sotilasta - saksalaisia! Tässä verisessä kohtaamisessa syntyy yhteys, jossa pienen juutalaistytön tummat silmät tekevät Mathiakseen vaikutuksen niin, että se säästää Renéen heti alkuunsa uhkaavasta tilanteesta. Myöhemmin Mathias löytää Renéelle turvan maalaistalosta Paquetten tilalta, jonka kellaritiloihin on majoittunut siviilejä - ensin myös saksalaisia sotilaita ja ajan kanssa yhdysvaltalaisia ryhmittymiä. Mathiaksen palatessa takaisin kellariin, se on täynnä amerikkalaisia ja tilan omaa siviiliväestöä, mutta tyttö on onneksi hengissä. Alkaa tahtojen taisto, paljastuuko Mathias amerikkalaisille soluttautujaksi?

Tätä postausta kirjotellessa tuli surffailtua monilla kirjabloggareiden sivustoilla ja samoihin ajatuksiin olen teidän kanssa tullut. Mm.  Piia/ Kirjamerestä ongittua kertoi blogissaan 22.11.2017, että häntä häiritsi koko luennan ajan miehen ja pienen tytön keskinäinen suhde. Sitäpä minäkin olen pohdiskellut ja pyöritellyt. Tämä sitaatti ajatelutti kirjan lukemisen jälkeen enemmänkin. Siinä on sisällytetty niin kovin paljon.
Tyttö oli vahva, vahvempi kuin kaikki tarmokkaat belgialaiset yhteensä. Vahvempi kuin Mathias, vahvempi kuin ihmisiä terrorisoivat SS-laumat. Vahvempi kuin muistot hiuksista ja kuolemasta. (mts. 126)
Emmanuelle Pirotten, Vielä tänään olemme elossa on palkittu esikoisteos. Se sai mm. vuonna 2016 parhaan historiallisen romaanin palkinnon Ranskassa. Viime vuonna tarina nähtiin ensimmäisen kerran valkokankaalla.

 
*****

Bloggarin huomautus marginaalissa:
Jos kirjan taistelukohtaukset yms. ovat oikein, niin tanssinharrastajana kävi silmääni pieni onneton paritanssin etikettikömmähdys, joka on esitetty tekstissä näin:
Ensin Mathias kieltäytyi kohteliaasti, mutta Jeanne vaati ja ohjasi miehen kädestä pitäen keskelle tanssilattiaa. Matias kiersi vasemman käsivartensa naisen ympärille ja nosti kevyesti oikeaa kättään, johon Jeanne tarttui. Tanssi alkoi.(mts. 174)
Perinteisessä suljetussa tanssiotteessa miehen oikea käsi on naisen selkäosassa, vasen käsi pitää naisen oikeaa kättä koholla (Tanssimoodi kertoo viejälle tarkemmin tanssiasennon ja partnerin paikan viejän edessä). Tällaista tanssiasentoa on perusteltu sillä, että aatelismiehen pukuun kuului miekka, jonka huotra on ollut miehen lantion vasemmalla puolella.

tiistai 23. tammikuuta 2018

Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus

Suomalainen kansi:
Laura Noponen

 Alan Bradley

Nokisen tomumajan arvoitus

As Chimney Sweepers Come to Dust
2015
 
Suomennos: Maija Heikinheimo
 
Bazar Kustannus
2017
 
428 sivua
 
 
Kirjastolaina
 

Tein viime elokuussa ensimmäisen hyppyni Flavia de Lucen maailmaan. Se sai minut ällistymään tämän nerokkaan neidin tempuista. Tässä kirjassa Flavian elämään tulee muutos, sillä Alan Bradley suunnitteli neidin päänmenoksi tyttökoulun ja vielä uudella matereella Kanadassa. Flavia on tempusta enemmän kuin närkästynyt ja kokee tulleensa karkotetuksi kotimaastaan.
 
Merimatka on heitetty ja matkakamppeet on saatu raahattua joten kuten sisälle Miss Bodycoten kouluun, jo alkaa tapahtua kummia Flavian-tyyliin. Huoneen takkahormista pölähtää savutuprun kera Union Jack -lippuun kiedottu naisen torso, joka on hiiltynyt ja muumioitunut. Nyt syyhyävät Flavian sormet. Kuka hän on ja miksi hän oli takkahormissa?

Kirjan alku  on vauhdikas, joka nappasi mutta sitten tapahtui taas jotain, joka söi mielenkiintoa lukemiseen. Kuolemantapaus jäi marginaaliin ja homma alkoi polkea paikallaan. Tässä vaiheessa Bradley marssitti estraadille tukun mielenkiintoista porukkaa, joiden touhuja Flavia myös ihmetteli. Väessä oli monta herkullista henkilöhahmoa - kemianopettaja, jonka henkilöhistoriassa oli merkintä murhasyytteestä. Varsinanen kuolemantapaus tuli Flavian ratkontaan kirjan viimeisellä neljänneksellä. Monta kysymystä jäi vielä vaille vastausta, kun Flavia joutui uudemman kerran "karkotetuksi" ja matka kotisaarelle Isoon-Briatanniaan alkoi.
 
En osaa sanoa, millaisen jäljen tämä kirja minuun jätti? Kun lupasin teille lukevani kirjan, niin luettua se nyt tuli ja pisteitä laariin ropisi vähänlaisesti - sen verran kuitenkin, että se kannatti lukea.

Helmet-listausta katsellessani huomasi, että tässä on taas kirja, joka voidaan sijoitaa moneen paikkaan. Minulla osuma on kohdassa 1. Kirjassa muutetaan.


keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella

© Kirsi Pehkonen & Karisto
 
Kirsi Pehkonen

Sydämenasioita Jylhäsalmella

Karisto
2017
 
 
 

Kirjastolaina
 
 
 
 
Voi miten ihastuttavan romanttinen ja rentouttava kirja talvipäivän iltojen keskelle, kun aurinko antoi odottaa itseään. Se sopi minun saumaani, kuin kuuma kanakeitto pakkaspäivään. Tässä kirjassa on virkistävästi "Chick lit -kauraa", mutta ei liiaksi.

Kirjan juoni on yksinkertainen, mutta silti niin kovin raikas ja koukuttava. Omaa avoeroaan poteva Riina on juuri valmistunut kasvatustieteiden maisteriksi ja opettajan pestejä on haettu niin, että sormiin on tarttunut jo näppäimien kuvat tietokoneen näpyttelystä. Riina on vailla kesähommia. On kuin sattuman oikku, että Sirkka-täti on vailla kesäapua Lossari-kahvilassa Jylhäsalmella Savossa. - Siis sinne, kun ei ole parempaakaan tekemistä, tuuma Riina ja pakkaa kimpsunsa ja hyppää onnikan matkaan - nenä kohti uusia tuoksuja.

Kaikki alkaakin mallikkaasti ja sydänsurutkin helpottavat, kunnes Sirkka-tädille tapahtuu onnettomuus - kättä ja jalkaa laitetaan pakettiin. Lossirannan kahvilanpidosta tulee nyt Riinan vastuuvaltakunta. Asiakkaita käy omaan tappavaan tahtiinsa. Kylän kaksilahkeisetkin tulevat jollain tavoin tutuksi "baarikärpäsiä" myöten,  jotka käyvät silmäilemässä uutta kahvinkeittäjää Lossarilla....

Kirsi Pehkonen kertoo ihastuttavasti jutustellen Riinan päivistä Lossarilla ja sen lähitienoilla. Tekstistä huomaa, että kielen ammattilainen on ollut asialla. Kirjan dialogi on mitä herkullisinta savolaismurretta, joka vie helposti mukanaan "istumaan" Lossarin kahvilan pöytien ääreen kuulemaan ja kuulostelemaan muidenkin asiakkaiden kuulumisia. Voi melkein lukiessaan tuoksutella kahvilan uunituoreitten leipomusten tuoksut tai tuntea Riinan käytössä olleen pikku mökin laiturilla tuulen tuiverruksen ennen ukkosta. Välillä täytyi itsekin laittaa tippumaan kahvinkeitimeen kuppi kuumaa kahvia kirjan seuraksi.

Kiva kirja iltalukemistoon, joka antoi mukavat yöunet!

Mietinpä pitkään mihin kohtaan Helmet-lukuhaastelistassa tämän Pehkosen kirjan sijoitan. Se kun olisi mahtunut moneenkin kohtaan. Lopulta pähkäilyni tuotti tuloksen ja se löysi paikkansa kohdassa 48. "Haluaisit olla kirjan päähenkilö" Silmäniskulla toki varustettuna  - miksikäs ei!



maanantai 15. tammikuuta 2018

Maria Àngels Angladan: Auschwitzin viulu

Kannen kuva: Stockphoto
Maria Àngels Angladan

Auschwitzin viulu

El violí d'Auschwitz
1994
 
 
Suomennos: Satu Ekman
 
Bazar Kustannus
2018
 
142 sivua

Kirjastolaina
  
 
Minua ovat aina kiinnostaneet vanhat esineet. En tosin tiedä miksi, mutta joka tapauksessa näin on.  Näissä esineissä ei niinkään se esine sinällään ole kiinnostava, vaan kaikki se mitä se esine pitää sisällään - sen historia, tarina. Tämä alkuperältään katalonialaisen kirjallisuuden helmen tarina viulusta on pala elettyä elämää. Se jätti minuun samalaisen jäljen kuin ensimmäisen kerran kuulin vieressäni aidon Antonio Stradivarin rakentaman viulun sulosoinnin - lähtemättömän.
 
Tämä pieni teos vei minut erääseen toisen maailmansodan julmimpia näyttämöitä -  keskelle Dreiflűsselagerin, "kolmen joen  leiriä". Tällä leirillä oli ollut "evakuoituna" Daniel-niminen juutalainen viulunrakentaja, taidepuuseppä. Hänen käsiensä taidonnäyte soi myöhemmin Mozartin  kunniaksi järjestettyssä konsertti-illassa. Eräs arvostettu muusikko jäi ja uppoutui kuuntelemaan sooloviulistia ja hänen instrumenttiaan, joka vangitsi kuulijansa soinnillaan. Mikä on tämä soitin, joka voi soida täten?
 
Tämä arvostettu muusikko tapasi myöhemmin viulistin, Reginan, ja hänen soittimensa. Tästä tapaamisesta muusikko kertoo näin:
Kokeilin sitä, kielet taipuivat pyyntöihini kuin säyseä savi valajan käsissä. Se oli pieni ihme.
- Et taida hevin luopua tästä? 
- En mistään hinnasta! Hän vastasi. - En vaikka henki menisi. Muuta minulla ei ole suvustani jäljellä. Setäni Daniel rakensi tämän viulun Stradivariuksen mallin mukaan. En antaisi pois, vaikka mitä saisin. (mts.24)
Muusikon päättäessä oman kiertueensa, hänellä oli kotiinviemisinä Reginan tarina sedästä, adoptioisästä ja hänen viulustaan, jonka  Maria Àngels Angladan on taidokkaasti pelkistäen pukenut kirjalliseen muotoon.
 
Itse ihastuin kirjailijan kirjoitustyyliin. Kirjan luvut ovat lyhyitä ja kerronta harkittua ja napakkaa. Kirjan kahdeksan lukua alkavat sitaateilla, jotka ovat Reimund Schnabelin teoksesta Machte ohne Moral – Eine Dokumentation über SS, 1957.(suomennos Oili Suominen) Ne loivat kirjaan oman aidontuntuisen tunnelman, jotka tehostivat omaa lukukokemustani. Itse asiassa luin vielä ensimmäisen luvun, "joulukuussa 1991", uudelleen koko kirjan lukemisen jälkeen. Se sulki kauniisti julman, todentuntuisen tarinan.

Tämäkin teos menee Helmet-listaukseen. Siellä sen olen sijoittanut kohtaan:
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt.

 
 
 


sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Jeffrey Archer: Kane ja Abel

Kannen suunnittelu:
Susannan Appel
Jeffrey Archer

Kane ja Abel

Kane and Abel
1979, 2009

Suomennos: Seppo Raudaskoski

Sitruuna Kustannus Oy

2014

553 sivua

 

Kirjastolaina

 

Kane ja Abel on ollut mielessäni siitä lähtien, kun tartuin sattumalta ensimmäiseen Archerin kirjoittamaan kirjaan, joka on Clifton-kroniikan ensimmäinen osa Vain aika näyttää, 2016. Silloin eräs ystävistäni vinkkasi myös tästä kirjasta. Emmin sen lukemista tosi pitkään, sillä siinä on ollut esteenä vain se pieni mutta - onnettoman pieni fontti ja tiiliskiviromaani.

Kirjailijana Archer on "tullut" hiipien puskista yhdeksi suosikeistani. Siis, kuka on tämä Jeffrey Archer, jonka kynän jälkeen olen niin kovin mieltynyt? Siitä täytyi ihan ottaa selvää.  Hän on britti ja elinikäisen päärin arvon omaava ylähuoneen jäsen! Siis aatelismies, jolla on takanaan hyvin värikäs henkilöhistoria. Siitä huolimatta kirjallisuus ja kirjojen lukijat ympäri maailmaa ovat saaneet nauttia tästä sananikkarin tuotannosta jo yli 30 romaanin verran.

Kane ja Abel on sanottu olevan Jeffrey Archerin läpimurtoteos. Kirjan etukannessa siteerataan The Sunday Times hehkutusta: "Paras koskaan kirjoitettu kirja" - ??? Jännäreiden tekijä Dan Brown takakannessa taas toteaa kirjasta: "Ylivoimaisesti paras romaani vihasta, mustasukkaisuudesta ja kateudesta". Rohkeita vetoja ovat muuten molemmat - joten katsotaanpas?

On vuosi 1906, josta Archerin kirja alkaa. Hän kirjoittaa tarinaansa mielenkiintoisen alun: kaksi poikavauvaa syntyy samana päivänä (18.4.1906) eri puolille maailmaa. Toinen, William Lowel Kane, Bostoniin Massachusettsiin Yhdysvaltoihin vauraaseen perheeseen rahan keskelle. Toisen, Władek Kośkiewicz, lähtökohdat elämälle ovat vaatimattomammat. Hän syntyy keskelle metsää Slominissa Puolassa. Pojan äiti kuolee synnytyksen komplikaatioihin. Wladekin löytää nuori Franck-niminen metsästäjä viime hetkillä. Hän vie vastasyntyneen kotiinsa, jossa on äidin ja isän lisäksi viisi sisarusta.


Abel Kosnovski entinen Wladek Kośkiewicz toteuttaa jokaisen amerikkalaisen unelman köyhistä oloista maailmanlaajuisen hotelli-imperiumin pyörittäjäksi. William Kanen elämä on taas huomattavasti vaivattomampaa. Rahaa on valmiiksi ja opiskelut arvostetussa yliopistossa järjestyvät kuin itsestään. Työpaikkakin löytyy sen suuremmin etsimättä isän pankista. Myöhemmin nämä miehet kohtaavat ja löytävät toistensa pahimpina vihamiehinä. Kuitenkin tarinansa loppuun Archer löytää miesten vihanpidolle jonkinlaisen sovinnollisen lopun.

Tästä kirjasta on vaikea kirjottaa lukutunnelmia. Toisaalta pidin kirjan ensiluvuista ja alusta. Niissä oli mukavaa jännitettä havaittavissa, mutta sitten tapahtui jotain ...  Aecher on ujuttanut tähän kuudenkymmenen vuoden aikajaksolle kaikki merkittävät maailman tapahtumat aina Titanicin uppoamisesta Wall Streetin pörssiromahduksesta kahteen maailmansotaan ja Vietnamissa koettuun amerikkalaiseen epäonneen. Tapahtumia oli paljon, jossa maistuu hyvin eletty elämä. Kane ja Abelia voi luonnetia kliseisellä sanalla sukuromaani, mutta mielestäni Clifton-sarja on paljon kypsyneempi tarinaltaan kuin tämä Kane ja Abel. 

Tällä kirjalla saadaan heti täydennys vuoden 2018 Helmet-lukuhaastelistaan. Tällä kertaa osuma on kohdassa 14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan.

 

maanantai 1. tammikuuta 2018

Jeffrey Archer: Vaietut salaisuudet

Jeffrey Archer

Vaietut salaisuudet

Best kept secret
2013

Suomennos: Auri Paajanen
Sirtuuna kustannus Oy
 2017
431 sivua
Kirjastolaina

Tämän kirjan kohdalla lukuprojekti on venynyt kaikenlaisten sattumien johdosta yllättävänkin pitkäksi. Ei kuitenkaan siitä syystä, että kirja olisi ollut huono - ei lainkaan, vaan usein vuoden taitteet ovat meille itse kullekin kiireisimpiä aikoja - näin myös minulle. Onneksi laina-aikaa sai kirjastosta lisää, vaikka varauksia oli jo tehty pienen jonon verran.

Tämä, niin kuin kirjasarjan kaksi aiempaa osaa, on laatukirjallisuutta. Archer on taitava kirjoittaja, jonka käden jälkeen helposti tykästyy - minä ainakin. Kirjailija aloittaa siihen, mihin aiempi teos jäi. Hän ei jää kuitenkaan vatvomaan sitä, vaan ryhtyy punomaan heti uutta juonta. Itse olisin päättänyt Isän synnit -teoksen tuohon lordikanslerin päätökseen Barringtonin suvun perijästä ja tehnyt sen lukijalle kerralla selväksi. Nyt tuo ylähuoneen päätös tulee lukijan tietoisuuteen "Esipuheessa", jonka jälkeen vasta kunnon tarina saa alun. Jollakin tavoin tuo päätös jää irrallisena roikkumaan koko kokonaisuudessa - se ei oikeen mielestäni sovi tai istu mitenkään tämän kirjan osaksi.

Vaietut salaisuudet -teoksessa  Archer on nostanut kolme isompaa kokonaisuutta esiin, joiden ympärille tarina kietoutuu. Nämä ovat: Jessica Barrington ja hänen tulonsa perheeseen, pörssikeinottelu ja vaalit sekä Sebastian ja Harry Cliftonin puuhat. Nämä kolme kokonaisuutta on punottu tapahtumaketjuun, joka alkaa vuodesta 1945 ja päättyy vuoteen 1957.

Archer on, nin kuin jo mainitsin, taitava kirjoittaja. Tuntuu, että tässä ensimmäisessä "osassa" on menty sieltä, mistä aita on selvästi matalin. Esimerkiksi tässä Jessican tapauksessa kaikki tapahtuu vähän liiankin lutvikkaasti ja helposti. Sodan jälkeen Lontoo on ollut yli 8 000 000 asukkaan kaupunki. Tässä kaupungin asukkaiden massassa ihminen eksyy ja sotkeutuu systeemin sokkeloihin niin kovin helposti. Tuntuu epäuskottavalta, että naps, noin vain, haluttu tyttö löytyy sopivasti oikeasta orpokodista ja ilman sen suurempia mutkia hän on jo perheen adoptoitu täysivaltainen jäsen.

Kirjan toinen "kokonaisuus" koostuu Giles Barringtonin naishuolista, alahuoneen vaaleista ja Barringtonin suvun pörssikauppojen suhmuroinneista. Archer on tämänkin osan kyllä laadukkaasti kirjoittanut, mutta itseäni ei pörssipelit ole ikinä oikein napanneet saati sitten politiikka ja sen ominaispiirteet. Onneksi Gillillä oli sentään omat naishuolensa, jotka pelastivat ainakin osittain tämän kirjan toisen kokonaisuuden.

Sitä vastoin kirjan pelasti Cliftonin miehet. Pojat ja aikuiset miehetkin ovat "poikia", joilla on poikien pelit ja sen Archer on mutkattomasti saanut talletettua tähän osioon. Oikeastaan minun mieleiseni kirja alkoi muovautua vasta viimeisellä puoliskolla. Siinä alkoi tapahtua niitä asioita, joihin jo kirjasarjan ensimmäisessä osassa tykästyin. Tässä osassa kirjaan tuli vauhtia ja vaarallisia tilanteita: on salakuljetusta, huutokauppaa, kätkettyä rahaa... Nämä koukuttivat minua niin, että Uni-Jukankin piti väistyä, koska en olisi millään malttanut jättää kirjaa pois käsistäni.

Kirjan päätös on mitä traagisin. Oikeastaan harmittelin kirjailijan valintaa, sillä tragedian silmässä olleella olisi ollut vielä paljon sanottavaa Barringtonin ja Cliftonien kombinaatioon.

Vuoden 2018 ensimmäisen kirjapostauksen kohde löytää myös paikkansa Helmet-listaukseen. Siellä sen löydät kohdasta:

38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo - lentokone.