sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Leah Mercer: Kun kerran kohtasimme

Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti
Leah Mercer:

Kun kerran kohtasimme


Who We Were Before
2016
Suomennos: Taina Helkamo
Bazar Kustannus Oy
2017
Kirjastolaina
  
Näen silmäkulmastani harmaan auton kaartavan kovaa vauhtia tien mutkasta. Ennen kuin ehdin tehdä mitään, uhkaavasti lähestyvä hirviö on jo muutaman metrin päässä. Huudan vielä kerran Milon nimeä, mutta on jo myöhäistä. Hän lentää pyörien ilmojen halki ja laskeutuu äärettömästi märälle nurmelle. Hetkeen en kykene liikkumaan, jähmetyn šokista ja kauhusta paikoilleni. Sitten juoksen hänen luokseen, minkä jaloistani pääsen, peläten ettei hän hengitä.
... "Voi hyvä jumala! Onko hän kunnossa?" Soitan hätänumeroon. Takanani kuuluu naisen ääni. "Olen hirveän pahoillani, en edes nähnyt häntä. Olen hirveän pahoillani" ..... (mts. 258)

Lontoolaisten Zoe ja Edward Morganin poika on kuollut. Zoe järkeilee, että se oli karmea onnettomuus, eikä hän olisi voinut mitenkään estää poikansa kuolemaa. Siitä on nyt kaksi vuotta aikaa. Sanotaan, että aika parantaa haavat.... Teos on Leah Mercerin riipaisevan repivä rakkaustarina, jota molemmat yhdessä kertovat lukijalle vuorotellen ristiinvalottaen parisuhteen tapahtumia.

Viikonloppu Pariisissa, rakkauden tyyssijalla. Kysyn, onko Zoella ja Edwardilla mahdollisuutta löytää vielä kerran yhteinen sävel? Siitä kanntaa ottaa selvää ja siitä otetaan selvää, kun juna saapuu lauantaina puoliltapäivin Gare du Norden rautatieasemalle Pariisin sydämeen mukanaan Zoe ja Edward. Mutta sitten sattuma astuu peliin ja Zoe kadottaa mieheensä näkyvistä, kun tämä on mennyt pankkiautomaatille nostamaan rahaa. Missä hän voi olla? Naisen kassi/laukku on paikka, jossa on tunnetusti paljon täkeää tavaraa, mutta Zoen puhelin ja kukkaro eivät olekaan siellä. Paska. -tuumaa Zoe ja on varma siitä, että hän on laittanut ne kassiin. Minne ne ovat voineet pudota?
Mitä hemmettiä minä nyt teen? Edwardilla on meidän laukkumme, puhumattakaan kansiosta, jossa on kaikki tiedot majapaikastamme - en kykenisi muistamaan hotellimme nimeä vaikka henkeni olisi siitä kiinni. Tuskin muistaisin sitä, vaikka olisin kuunnellut, mihin olimme menossa. Ranskan kieli ei ole vahvuuksiani. 
Tässä minä siis olen. Yksin vieraassa maassa vailla aavistustakaan siitä, minne olen menossa. (mts. 12 - 13) 
Zoen kävellessä ympäri Pariisin katuja ja kortteleita nälkäisenä rakot jaloissaan, hän käy läpi kaiken sen, mitä on kokenut parisuhteessaan Edwardin kanssa, miten rakastuttiin, miten Milo sai alkunsa ja toiveet uudesta lapsesta.... Edward on puolestaan vahvasti sitä mieltä, että Zoe on lähtenyt takaisin kotiin ja jättänyt hänet yksin Pariisiin. Hän käy siistiytymässä paikallisessa parturissa kutsuu ystävättärensä Fionan Ranskaan ja Pariisiin - onhan Zoe jättänyt hänet yksin.....

Koin, että tämäpä vasta on tarina. Harvoinpa jään miettimään kirjan nimeä. Tämän kirjan kohdalla lukiessani kävi näin. Punnitsin, kumpi on parempi suomennettu vai alkuperäinen - keitä me olimme aiemmin?... ehkä kääntyisin sittenkin alkuperäisen puoleen! .... mutta tarinana se on hyvin kirjoitettu ja viihdyttävä lukukokemus. Kun Sinulla on vähän aikaa, mutta on tilaa tarinalle ja hyvälle tarinalle, ehdotan Sinulle seuraavaa: ota tämä seuraavaksi hyppysiisi, vaikka työmatkallesi junaan. Uskon, että sinäkin viihdyt sen seurassa yhtä hyvin kuin minä!

Tämänkin kirjan haluan vuoden 2018 Helmet-listalle. Tällä kertaa joudun Sinulle valitettavasti osan loppuratkaisusta kertomaan, sillä kirjan löydät kohdasta 11. Kirjassa käy hyvin.

perjantai 16. helmikuuta 2018

Winston Graham: Musta kuu

Kuva: Robert Viglasky, "Helda Reed"
Mammoth Screen Limited 2017
Winston Graham

Poldark - Musta kuu

The Black Moon
1973
 
Suomennos: Lauri Sallamo & Anuirmeli Sallamo-Lavi
 
Gummerus
2018
 
618 sivua
 
Kustantajan arviointikappale
kiitos teille!
 
 
 
 
Winston Grahamin Poldark-kirjasarjan viidennen osan yllä "loistaa" pahamaineinen musta kuu. Eletään Cronwallin niemimaalla vuotta 1794 - kahden puolen. Maailmalla kuohuu: naapurimaassa Ranskassa on jo pian kymmenen vuoden ajan taisteltu vapauden, veljeyden ja tasa-arvon -nimissä. Vallankumouksen myrskyisät laineet tuntuvat moniaaltoisena Cronwallin kallioiselle rannikolle.
 
Edellisen osan, Warleggan, julkaisusta oli kulunut kirjailijalta jo parikymmentä vuotta, ennen kuin Musta kuu näkee päivänvalon. Tästä kirjailija on tehnyt lukijalleen selvää kirjan ensilehdillä. Hän kertoo siinä mm. näin:
Kirjotin vuosia sitten neljä romaania Poldarkien suvusta 1700-luvun Cronwallissa.Sen jälkeen kiinnostuin enemmän jännitystarinan punomisesta. Vaikka ajattelin, että jossain vaiheessa saattaisin mieluusti palata Poldarkien tarinan pariin, etäännyin heistä niin tunnelmaltani kuin tyyliltänikin aina vain enemmän. (mts. 9)
Lukiessani tämän kolmiosaisen kirjan ensimmäistä osaa, huomasin tämän itsekin ja  kaipasin sitä juonenpunojaa, jonka olin löytänyt aiemmista Poldark-kirjoista. Tohdinko vielä löytää hänet, kyselin jo mielessäni kirjan ensimmäisten lukujen jälkeen? Kun lukemisessa vauhtiin pääsin, verestyivät siinä samalla tekstintekijän mielikuvituksen ulottuvuudet ja Poldarkien ja Warlegganien solmut syvenivät ja sotkeutuivat mitä mehukkaimmilla tavoilla uudelleen. Hieno juttu taas on käsissä kaiken kaikkiaan.
 
Graham on luonut Mustaan kuuhun monenlaista teemaa. On nuorta rakkautta, vankeudesta pelastumista, hengenvaarallisia tilanteita jne. Itseäni ilahduttaa näissä Poldark-sarjan kirjoissa taidokas historian ja tarinan yhteensovittaminen. Tässä vuodessa 1794,  siis muutama vuosi ennen vuosisadan vaihdetta, naapurimaassa taistellaan aatelisvallan ja kansanvallan paremmuudesta, kun kumpiakin maita vaivaa alituiseen kurniva kansakunnan vatsa. Laineet lyövät kanaalin yli brittiläiseen saarivaltioon asti, mutta eivät kuitenkaan koskaan leviä sinne. Sitä vastoin kirkollisissa piireissä samoihin aikoihin kuohuu, sillä uusi uskonnollinen aate, metodismi, nostaa päätään anglikaanisen kirkon sisällä ja se näkyy myös Namparassa Poldarkien maiden liepeillä, kun Delmezan veljet tulevat yllättäen Rossin tiluksille...
 
Winstron Graham tuo tässä kirjassa tukun uusia henkilöitä estraadille tai nostaa vanhoja jo valmiina marginaalissa olevia esiin parempiin valoihin. Yksi mielenkiintoisimmista henkilöistä on mielestäni Bartholomew (Tholly) Tregirls - koukkukäsinen, rumanaamainen, merikarhu ja sotaratsu, joka oli tuntenut Rossin jo poikasesta asti - Rossin isän Joshuan kavereita. Tämä mies kävi näyttäytymässä muutamaan otteeseen kirjan sivuilla. Hänen kohdallaan olisin kaivannut ehdottomasti suurempia saappaita tälle miehelle.

Minua viehätti myös kirjan henkilöissä nuori miehenalku Geoffry Charles Poldark, Rossin veljen ja Elizabethin ainokainen. Hänessä näen sitä samaa moraalista selkärankaa, joka on "poldarkia"  parhaimmillaan. Mielenkiintoisaa on seurata, jos kirjasarjaa suomennetaan lisää, miten nuoren herran ja Warlegganin esikoisen, Valentinen, tulevaisuudet kohtaavat. Tuleeko tästä samanlainen taistelupari kuin Ross ja Warleggan vai onko sellainen odotettavissa Jeremyn ja Valentainen kohdalla? Sen aika näyttää.

Harvoinpa olen päässyt lukemaan samaan aikaan kirjaa ja katsomaan äsken lukemaani tarinankohtaa omalta televisiolta elokuvana. Tämä Musta kuu on löyhähkö perusta nyt televisiossa nähtävälle kolmannen tuotantokauden jaksoille.

Tämän kirjan asetan myös vuoden 2018 Helmet-haasteeseen. Omalla listalla löydät sen kohdasta 40. Kirjassa on lemmikkieläin. Näitähän ovat esimerkiksi Agatha-tädin kissa Smollet & Delmezan sekarotuinen koira Garrick.