Kale Puonti Fadi

Kannen kuva iStockphoto

 Kale Puonti

Fadi

Bazar Kustannus

271 sivua

Kirjastolaina

Tuottelias Kale Puonti on tullut ryminällä muutaman vuoden sisällä dekkariväen tietoisuuteen. Eläköitynyt rikosylikonstaapeli Puonti, Helsingin huumepoliisin yksiköstä, on nähnyt ja kokenut omalla poliisiurallaan sen totuuden, kun rauhalliselle kotomaaperällemme ovat levittäytyneet huumerikollisuus monimuotoisine lonkeroineen ja ilmiöineen.

Tällä kertaa Puonti tuo Pasilan myrkky -dekkarisarjaan Kaartamon ryhmälle tutkinnankohteen, jonka lonkerot saavat kansainvälisen ulottuvuuden. Fadi Mohammed on nimi, joka on myös suojelupoliisikin noteerannut omissa viritelmissään. Tuo mies yhdistetään Pariisiin ja vuoden 1982 terrori-iskuun. Nyt irakilaissyntyisen Fadin hämäriä liikkeitä on seurattu Suomessa Helsingin Kalliossa sijaitsevassa parturiliikkeen uumenissa. Fadin verkosto on vastus, jonka murtamiseen poliisin keinot ovat rajalliset, ja viranomaisyhteistyö täytyy viritellä lähes laillisuuden rajoja koitellen, jotta tarvittavat todisteet saadaan kyhättyä kokoon. Toimeen tarvitaan peitemies, poliisikoulusta juuri valmistunut, Ali Yasin. Kun "keltanokan" vastapelurina on kokenut murhaaja ja huumediileri, jolla on myös humaanielämä lapsenlapsineen, on Kaartamon porukalla melkein kummisetämäinen tehtävä ratkottavana.

Fadi on taattua Puonnin tuotantoa. Minä olen viihtynyt näiden teosten äärellä verrattain mainiosti. Niin tälläkin kertaa.

Fadi on mainio dekkari, jonka tiivis kerronta on helppoa ja notkeaa luettavaa. Sen juoni kestää lukijan mielenkiinnon kohteena ihan viimeiselle riville asti. Tälle Pasilan myrkky -setille ja sen viidennelle osalle toivoisin kansainvälistä menestystä, jos vain markkinoijat osaisivat ne myydä.  

Arttu Tuominen: Vapahtaja

 Arttu Tuominen:

Vapahtaja

WSOY

2023

366 sivua

Kirjastolaina

Arttu Tuominen on laittamassa Suomen dekkariseuran vaikean valinnan eteen kysymyksellään, kenelle kuuluu  Vuoden johtolanka - niin uskallan ennustaa. Tässä on hyvä ehdokas putsaamaan jälleen kerran tuo suomalaisen dekkariväen arvostaman kirjallisuuspalkintopöydän. Tuohon palkintoon sormenjäljet otettiin jo kertaalleen kirjailijalta teoksellaan Verivelka, joka ilmestyi 2019. Tämä uusin Vapahtaja on Delta-sarjan 5. osa. Tästä setistä ollaan kovaa vauhtia tekemässä kansainvälistä läpimurtoa kaikkine mahdollisine herkkuineen, sillä oikeudet on myyty jo seitsemään eri maahan. Ihan syystä. 

Vapahtaja kulkee porilaisia raitteja bensiinikanisterin kera. Isonmäen kuntoradalta löytyy poltetun miehen jäänteet. Poliisi kohdistaa epäilynsä nuorisojoukkoon, joka on aiemminkin tiedetty häiriköineen laitapuolenkulkijoita. Kun valvontatallenteisiin ilmestyy toinen polttomurha, joutuu poliisi ottamaan tutkinnan tosissaan. Kaduilla puhutaan yhä selvemmin huppupäisestä Vapahtajasta, joka tarjoaa ikuisen elon toivoa vaikean todellisuuden vaihtoehdoksi.

Kuka on tämä Vapahtaja, ja voiko näillä kuolemantapauksilla olla yhteyksiä toisiinsa, sitä Tuominen laittaa selvittämään Jari Paloviitan, Henrik Oksmanin ja Linda Tovosen. Yksikön päälliköllä Mannerillakin on oma dilemma katujen laitapuolenkulkijoissa. Hänen poikansa on erehtynyt seurasta ja jäänyt kiinni kioskiryöstöstä. Jäljet johtavat Dragan Valenskin johtamaan huumekauppaan. Mannerta kiristetään - miten pitkälle kestää äidinrakkaus lapseen?

Vapahtajan juoni kulkee monitahoisena, mutta taitavasti taustoitettuna se pysyy mainiosti luojansa näpeissä.  Teoksen kieli on soljuvaa ja sulavaa sekä tarkkanäköisesti ympäristöä haravoivaa, josta kuitenkin turhat jorinat on suodatettu pois. Tekstin raakuudesta ja sen todentuntuisesta luonteesta huolimatta sitä on nautinnollista lukea.

Huikea dekkari!