perjantai 23. lokakuuta 2020

Åsa Hellberg: Hotelli Flanagans

Päällys: Eveliina Rusanen
Nainen/ Shutterstock

Hotelli Flanagans

Välkommen till Flanagans

2019

Suomennos: Anu Koivunen

Bazar kustannus

2020

352 sivua


Kirjastolaina


Ruotsalaisen Åsa Hellbergin romaani Hotelli Flanagans on lontoolaisen loistohotellin elämästä ja sykkeestä kertova triologian ensimmäinen osa.

Hellbergin opus on ihan laadukas hömppäkirja ja suhteellisen viehättävä tarina. Helppo luettava, jonka avulla voi unohtaa kaikki arjen rasitteet, ja antaa kevyen tarinan viedä mennessään. Lukiessani  tuli mieleeni monet tv-sarjat. Vahvimmat muistikuvat ovat muutama vuosi takaperin esitetty Naisten paratiisi ja Mr. Selfridge. Muistattehan? Muuten tuo Selfridgen tavaratalon on myös Hellberg saanut mahdutettua tämänkin kirjan osaksi. Tämä kirja varmasti viehättää Sinua, jos noita edellä kerrottuja sarjoja satuit seuraamaan ja pidit. Siis, mikset viihtyisi Hotelli Flanagansin vieraana, jossa on vahvoja naisia ja yleellisiä ympäristöjä juonikkaiden tapahtumien tapahtumapaikkoina?

Hellberg on kirjoittanut tarinansa kahteen tasoon vuosille 1949 ja 1960 Lontooseen. Kirjassa seurataan Linda Lansingin elämää Flanaganissa. Hänen isänsä poismenon jälkeen loistohotelli saa Lindasta päättäväisen naisen johtajakseen, mutta mutkia on heti matkassa - Isän sisko ja hänen lapsensa. Tädin mielestä hotelli kuuluisi hänen ja poikiensa omistukseen, sillä eihän tällaista instituutiota johda nainen ja vielä vailla aviomiestä. Hotelli tulisi myydä heille, ja Lindan muuttaa takaisin Ruotsiin. Linda on isän asianajajan kanssa tyystin toista mieltä  nurkanvaltaajista.

Linda ei ole ainut päähenkilö tässä teoksessa. Emma ja Elinor pyörivät talon alakerrassa ja ovat brittiläiseen tyyliin toisen kerroksen väkeä. Mutta mielenkiintoinen hahmo on Lindan ystävätär Mary, joka tuntuu olevan ja tuntevan maailman naisen olemuksen ja tavat kuin omat taskunsa. Osuvatkohan aina Maryn ohjeet oikeaan ... kun niitä jaellaan mennen tullen.

Ihan mukiinmenevä hömppä, kun sellaista haluat lukea. Minuun tämä nyt ei kolahtanut. Toivon, että Sinä kuitenkin löydät tästä sen koukun, joka vie ja sieppaa Sinut paremmin mukaansa hotelli Flanaganin loisteliaaseen elämään.

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Terttu Autere: Sen edestään löytää

Tertttu Autere

Sen edestään löytää

Karisto

243 sivua


Kirjastolaina

Terttu Autere on tullut ihan sattumalta osaksi omaa kirjagalleriaani - niitä kirjoja, joita etsiskelen lukulamppuni alle luettavaksi - mitä ja mistä milloinkin. Nämä Autereen kirjat erottuvat edukseen vintagehenkisen etukantensa ansiosta siitä massasta, jotka komeilevat painotuoreina kirjastojen uutuustelineissä. Ne saivat minutkin aikanaan tutkailemaan kansien sisältöä, ja tykästyin. Tälläkin kertaa hienostunut ilmapiirin ja leppoisan tunnelman sisällä on selvitettävänä selittämäntön kuolemantapaus, enkä valintaani lainkaan pettynyt

Uusimmassa teoksessaan kirjailija on laittanut lääninetsivä Juhani Kuikan pohtimaan ja ratkomaan apteekkioppilas Elias Sorrin kuolemaa. Onko tässäkin ollut suunniteltu murha kaiken takana? Tarina on sijoitettu jonnekin 1930-luvun lopun pienelle pääradan paikkakunnalle ilmiselvästi matkan päässä Viirpurin kaupunkia. Taaskaan Autere ei ilmianna paikkakuntaa - niin kuin ei aikaisemmissakaan Kuikka-kirjoissa.

Kun hienostunut nuorehko herrasmies Elias Sorri astelee ensimmäisen kerran pienen paikkakunnan apteekkiin apteekkioppilaana, se on jo tapaus sinällään. Tiskin takana ja edessä on ihastunutta hyrinää molemmin puolin, ja apteekkiin tulee asiaa muutenkin kuin lääkärin kirjottaman reseptin täytäntöönpanoa takia.

Mutta kuinka ollakaan, eräänä sunnuntaina apteekkarin kotiapulainen Maire Holopainen löytää apteekkioppilas Sorrin kuolleena sängystään apteekkirakennuksessa alivuokralaishuoneestaan. Tässä on selvästi tapaus lääninetsivä Juhani Kuikan ratkottavaksi. Vaikka itse en ole innostunut "vatuloivaan" tarinankerrontaan, niin tähän kirjasarjaan se sopii kuin nenä päähän. Kirjan kerronta on jutustelevaa ja tutkinnan ohessa ehditään juoda kupponen kuumaa kahvia apteekkarin kamarissa tai asemapäällikkö Rautamon luona.

Sen edestään löytää on jo viides kirja lääninetsivä Juhani Kuikan tutkimuksissa. Jos et ole vielä ehtinyt perehtyä Kuikan ja kumppaneiden touhuihin, niin tästä on hyvä aloittaa. Nämä Kuikka-kirjat ovat itsenäisiä teoksia, jotka löyhästi ovat sidoksissa toisiinsa. Suosittelen Sinulle tätä kirjasarjaa.


lauantai 10. lokakuuta 2020

Judy Leigh: Suurenmoinen irtiotto


Kannen suunnittelu: Emma Rougers
Kuvitus: Becky Glass


 Judy Leigh

Suurenmoinen irtiotto

A Grand Old Time

2018

Suomennos: Marja Helanen

HarperCollins
2020

Saatu kustantajalta
Kiitos teille!

Judy Leighin Suurenmoinen irtiotto on ihastuttava kirja. Se sopi kuin kirsikka kakun päälle välipalaksi dekkareiden väliin.  " Sydänmellinen, hulvaton ja hauska". Toden totta, sitä se todella on!

Evie Gallagher on ikinuori 75-vuotias irlantilainen, joka on muuttanut Levonhetken hoivakotiin leskeydyttyään. Kyllä. Tämä ei todellakaan ole Evien mieleen. Se ei tunnu lainkaan kodilta, ei sitten tipan vertaa. Hän ottaa ohjat omiin käsiinsä, ja karkaa Levonhetkestä. Evie tyhjentää pankkitilinsä, ja niin alkaa hänen uusi elämänsä. Matkan alkajaiseksi hän eksyy lyömään vetoa ravimittelöihin, sillä Evie tietää, että nelonen on hänen onnennumeronsa. Sen hyvä tuuri on hänelle monesti näyttänyt. Niin tälläkin kertaa. Nelosella veikattu totopanos toi Evielle suunnattoman voittopotin, jonka turvin oli hyvä aloittaa uusi elämä. On vain saatava luotettava kulkupeli alle. Mutkien kautta sellainen löytyykin Lasnecin autokorjaamolta - fiksattu asuntoauto. Eikun matkaan!

Evien poika jumppamaikka Brandan ja hänen vaimonsa Maura ovat huolissaan Evien poistumisesta niin hyvästä ja turvallisesta paikasta kuin Levonhetki. Yhteyttä yritetään pitää kännyköiden avulla. Evie vain turhan ympäripyöreästi lähettelee tietoja omasta olinpaikoistaan. Pariskunta päättääkin lähteä hakemaan Evie takaisin kotiin - eihän moinen irtiotto sovi Evien ikäiselle naiselle, Perässähiittäjät joutuvat kohtaamaan omalla jäljitysreissullaan ne parisuhteen ongelmat, jotka on kotioloissa lakaistu maton alle.

Suunnattoman ihana juttu. Leighin tarina on vauhdikkaasti ja suurella lämmöllä kirjoitettu tarina, jossa on myös mukana liikuttavia ja elämänmakuisia hetkiä.

lauantai 3. lokakuuta 2020

Mariette Lindstein: Lahkon lapset



Mariette Lindstein

Lahkon lapset

Lahko 3

Sektens barn

Suomennos: Christine Thorel


Atena Kustannus
2020

Arvostelukappale
Kiitos kustantajalle


Sofia Bauman on saanut jonkinlaisen irtioton Via Terran lahkolaisiin. On kulunut 15 vuotta siitä, kun Sofia pakeni Dimön saarelta. Nyt hän haluaa jakaa niitä kokemuksia muille. Sofia on perustanut lahkosta paenneille nuorille turvakodin, jossa voisi turvallisin mielin kohdata tuskaisen trauman kokemukset. Perheenkin Sofia on perustanut niin ikään lahkosta paenneen Benjaminin kanssa. Vuosien varrella se on kasvanut Julia-tyttärellä, vaan kuka on Julian isä? Onko hän sittenkin pahamaineinen kulttijohtaja Franz Oswald, ja tytär syntynyt Sofian raiskauksen uhrina.

Syysmyrsky koittelee Ruotsia ja pyyhkäisee samalla omat jälkensä myös Sofian elämäntyöhön. Kuin tuhkasta Fenix-linnun tavoin ilmaantuu myös Franz Oswald julistamaan ympäristönmuutoksen evankeliumia omalla hurmaavalla tavallaan tuhon jättämillä raunioilla. Näiden samojen vuosien kuluessa Franz Oswaldin perhe on myös saanut lisäystä. Hänen kaksospoikansa Vic ja Thor ovat kasvaneet lohkon oppien mukaisesti Via Terran Maan lapsissa.

Tämä Lahkon lapset on paljon puhuva teos. Koko kirjasarjaa on markkinoitu trillereinä.  Itse en kyllä ihan trillereiksi näitä kolmea kirjaa nimittäisi. Paremminkin sijoittaisin ne psykologisten romaanien nimikkeen alle. Henkilökohtaisesti pidin kirjasarjan ensimmäisen osan jännitteestä. Tämä kolmas kirja puhutteli omalla tavallaan. Siinä on paljon skientologisia piirteitä,

Tarinan kerronta jakautuu kahteen osaan. Vuoroluvuin eletään Sofian ja perheen todellisuutta. Toisaalta kerronta etenee Franz Oswaldin toisen kaksospojan, Thorin, näkövinkkelistä Via Terran Dimöllä - osittain toisiaan ristiinvalottaen. Oikeastaan tämä Thorin osa on kirjan parasta antia. Se on toisinajattelevaa ja kyseenalaistavaa ajatusta siitä, onkohan kaikki sitä, miltä näyttää, ja millainen todellisuus on piikkilankojen ja aseistettujen vartijoiden ulkopuolella.

Toisaalta taas samaa ajatusta pyörittelee Sofian tytär Julia mielessään. Hän on kuullut vahempiensa kokemuksista kultin jäseninä. Hän tuntee mielenkiintoa ja uteliaisuutta lahkon toimintaa kohtaan. Kuin onnekas sattuma hän pääsee koulunsa kanssa vierailemaan Via Terran saarella Dimössä, ja saa ensikosketuksen kulttiin ja sen johtajaan Päällikkö Franz Oswaldiin. Miten Julian käy? Saako Franz hurmattua olemuksellaan nuoren naisen pään pyörälle äitinsä tavoin? Alkaako Franz Oswaldin uusi kissa ja hiiri -leikki tällä kertaa Julian kanssa?

Mielenkiintoinen päätös kirjasarjalle. Suosittelen Sinulle tätä trilogiaa, jos pidät psykologisista kirjoista, joissa valta ja patologinen vallanhalu vievät pikkusormen.