torstai 23. maaliskuuta 2023

Tuire Malmstedt: Lumihauta


 Tuire Malmstedt

 Lumihauta

Aula & Co

2022

301 sivua

Kirjastolaina


Joskus hyppy tuntemattomaan voi tuoda mukanaan mieluista lukemista. Tällainen hyppy on ollut minulle Tuire Malmstedtin uutukainen Lumihauta. Viime kirjastovierailun satoa, ja ensimmäinen malmstedt, jonka sain käsiini. 

Kun tarinaa näin jälkeenpäin muistelee, niin tarinan rakenteessa muistuu mieleeni yliopistoajat ja tutkimusmetodologian kurssin anti. Muistan niin hyvin lehtereillä istuessani, kun proffani ison luentosalin lavalla vertasi ja selvitti tutkimuksen tekemistä Michelangelon David-patsaan luomisprosessiin ja - projektiin tavalla, joka jäi visuaalisesti mieleeni. Se on ollut monesti johtolankana ja -ajatuksena myöhemmin, kun kirjallisia tuotoksia on joutunut tavalla tai toisella tekemään... 

Nimittäin perimätiedon mukaan Michelangelolta oli muinoin joku osannut kysyä, miten hän on pystynyt tekemään noin upean profiilin David-patsaalle? Tuohon kysymykseen Michelangelo oli vastannut kysyjälleen näin:

                           - Siinä on kaikki, mikä kuuluu Daividiin, ei muuta?

Mielestäni tässä Malmstedtin teoksessa on kaikki se, mikä kuuluu Lumihautaan - ei muuta. Se on hillitty ja hallittu kokonaisuus, jossa on napakka, hyvin rakennettu ja rajattu juonikuvio, jota on nautinnollista lukea.

Kirja on kahden perheen tragedia, jossa pahuus ja sen ilmenemismuodot ja tradiot näyttelevät pääroolia, Sivurooli on Matilda Metson ja hänen kollegoiden osa. Uin syvälle lukiessani Matilden hahmoon ja samaistuin. Se tuli iholle asti.

Jyväskylässä kerrostaloasunnossa on löytynyt surmattuna viisihenkinen perhe, jossa pieni tytär on selviytynyt kuin ihmeen kaupalla hengissä pyykkikorista. Matilda kollegansa Elmon kanssa on hälytetty paikalle. Matilda järkyttyy, koska käsittelemättömät muistot omasta lapsuudesta nousevat tuoreen tapauksen nähtyä taas tapetille. Matilda päätyy sairaslomalle, ja palaa kotiseudulle pieneen Angelin kylään - keskelle erämaata, jossa voisi kohdata oman menneisyyden traumat ja parannella mielenhaavat. Elmo rakentaa Jyväskylässä kerrostalosta löytyneen perheen surmatyöntutkintaa.

Tuon tuoreen perhetragedian tutkinnan yhteyteen Malmstedt rakentaa toisen tarinan 1970-luvun pohjoisen erämaamaisemiin ja Angelin kylään, jonka Matilda kohtaa, kun kaivaa menneisyyden haamujen murusia kokoon. Tästä tarinasta kukaan kyläläinen ei halua kertoa paluumuuttajalle, mutta kaikki sen tietävät. Se on Ebban tarina. Miten se liittyy Matildan menneisyyteen?  

Huikean hieno teos, joka ei jättänyt rauhaan, ennen kuin se oli kokonaan luettu!

lauantai 11. maaliskuuta 2023

Ella Räty & Hanna Marttinen, Suomalainen metsäpuutarha


 Ella Räty & Hanna Marttinen

 Suomalainen metsäpuutarha

WSOY

2014

175 sivua


Kirjastolaina


Jo muutaman vuoden ajan, olen miettinyt, millainen olisi minun metsäpuutarhani, jos sellaisen omistaisin? Sellainen mahdollisuus tuli muuten todeksi, kun muutin pari kesää sitten kaupungin sykkeestä maaseudulle keskelle sitä kuuluisaa ei juuri mitään, jossa palvelut eivät ole ihan nurkan takana,.... Täällä tunnen olevani kotona - vihdoinkin.

Metsä ei ole minulle vieras elementti lainkaan, sillä koulutukseni yhtenä kulmakivenä ovat kuuluneet metsätieteet ja -talous puuntuottamisineen, joten tätä kirjaa olen lukenut ja selaillut metsäammattilaisen näkökulmasta käsin. 

Meille suomalaisille jokaiselle käsite metsä tai oikeammin metsikkö tuo omanlaisensa mielikuvanrakenteen sen kuullessaan. Minulle ensimmäinen mielikuva metsästä tai metsiköstä on lehtomainen tuore kangasmetsikkö ns. OMT-metsikkö, (oravanmarja-mustikkatyyppi). Se on tukkimetsäkuvio, jossa kenttäkerroksen  peittää mustikka korkealla varvulla. Valtapuuna on kuusi rauduskoivu sekoituksella kuorrutettuna muutamalla haavalla ja männyllä. Siihen mielikuvaan kuuluu ehdottomasti kalliojyrkänne tai jyrkkä rapakivimäki. Sen alusmetsä on kosteahko painanne, jossa kasvaa sulkasaniainen ja muuta lehdon kasvillisuutta puron/joen vongassa. Tällainen oli kotimetsikkö ennen kuin siihen iskeytyi viheliäinen kirjapainajakuoriainen. 

Tuosta kuviosta jouduttiin kuuset kaatamaan, ja männyt jätettiin muutamien koivujen kanssa pystyyn siemenpuiksi. Alueessa oli myös metsälakikohde, puro, joka asetti omat haasteet. Nyt homma aloitetaan alusta. Kun kuvio rajoittuu kotipihaan mielessä kävi, miksen siitä osaa rakentaisi metsäistä jatkoa pihapuutarhalle. Aloin hakemaan kirjallisuutta aiheesta, mutta suomeksi en löytänyt muita teoksia kuin tämän Räty & Marttisen teoksen Suomalainen metsäpuutarha. Hyvä teos onkin!

Kirjaa lukiessa tulee mieleen se tuttu metsäinen tosiasia, kun kasvuolosuhteet riippuvat  aina vesitaloudesta ja valoisuudesta, se asettaa heti omat rajoitteensa niin puuntuottamiseen kuin metsäpuutarhan luomiseen ja hoidon helppouteen. Kun valitaan oikea puu/kasvi oikeaan paikkaan tuotto ja laatu ovat oikeanlaisia. Sama pätee metsäpuutarhaankin, kun oikeaan kasvupaikkaan istutetaan oikeat kasvit, ne menestyvät lähes itsekseen, eikä suurempia huoltotöitä tarvitse tehdä - enää ei tarvitse leikkiä kuin muotokielillä ja korkeuseroilla! Tähän kirjoittajat ovat tehneet oivan kysymyssarjan, joka vaikutus näkyy läpi koko teoksen. Miten tunnistaa oikea metsätyyppi ja millainen on se oma tontti, johon metsäpuutarhan haluan perustaa. Sellaisen voi perustaa kukkivana lähes minne tahansa.

Kun nuo metsätyypit sanelevat sen, mitä kaikkea voi menestyksellä kasvattaa omalla metsäpuutarhalla, kirjoittajat tuovat suomalaisista metsäpuutarhoista esimerkkejä, joissa ovat esillä lehtomaisen tuoreen sekametsän kuin kuivan mäntykankaan karut olosuhteet - kaikki siltä väliltä. Taustalla näyttäytyy edellä kerrottu idea metsätyyppiin perustuvasta kasvivalinnasta ja vesitaloudesta. Näissä puutarhoissa kaikki näyttävät kukoistavan omalla kauniilla tavallaan.

Erityismaininnan ansaitsevat kirjan sivuilla olevat taulukot, joihin kirjoittajat ovat maininneet eri metsätyyppien opaskasvit ja niissä parhaiten viihtyvät perennat kukinta-aikoineen ja korkeuksineen sekä kasvupaikkavaatimuksineen. Se helpottaa asiaan vähemmän vihkiytyneen kasvivalintaa totisesti. 

Hyvä opaskirja, kun haluat jatkaa omaa pihapuutarhaa metsäisen ympäristön jatkeeksi.




torstai 9. maaliskuuta 2023

Katsaus Luetut kirjat -blogin kirjahyllyyn/ Haastevastaus Kirjojen pyörteissä Jennyn vastineeseen

Katsaus Luetut kirjat -blogin kirjahyllyyn


Jenny/Kirjojen pyörteissä teki mielenkiintoisen haasteen, jossa hän oli tehnyt selvää olkkarin kirjahyllystä. No, tuon tutkielman minä tein muutama viikko sitten, kun kirjahylly alkoi näyttää täyttymisen merkkejä. Siellä on kirja poikineen, joten kerronpa minäkin mitä hyllyistä löytyy:

Jenny listasi näin:

1. Kirja, jonka sait lahjaksi

Täytyi oikein miettiä, sitten huomasin alahyllyllä kirjan: 

Gösta Knutson  Pekka Töpöhäntä käy koulua vuodelta 1971 K.J. Gummeruksen osakeyhtiö. Suomennos Terttu Liukko. 

Nostalginen kirja, joka on jo koirankorville luettu. Se on ilmiselvästi ollut aikoinaan koululeikeissä tärkeässä osassa, koska läksymerkintöjäkin on tullut tehtyä!

2. Klassikko, josta tykkäsit

Omassa kirjahyllyssä on vähän klassikkokirjallisuutta. Ehkä minulle se kaikkein rakkain on Väinö Linnan Tuntematon sotilas, WSOY, kuudeskymmenesviides painos. 2008 Kirja, jossa on liitteenä Edvin Laineen vuonna 1955 filmatisoitu elokuvan kuvakokoelma. Isäni on kirjan ostanut joskus kirjaston poistomyynnistä. Hän osasi tuon kirjan lähes ulkoa kannesta kanteen. Ainakin kerran vuodessa näin hänen sitä lukevan.

Muistan hyvin, nuo hetket jolloin itse tutustuin Linnan tuotantoon ylä-aste/lukioikäisenä. Noihin ensimmäisiin lukuhetkiin osui myös tuon Laineen elokuvan ensinäkeminen. Silloin sitä ei vielä esitetty itsenäisyyspäivänä yleisessä jakelussa televisiossa, vaan isän kanssa kävin katsomassa sen ihan isolta valkokankaalta elokuvateatterissa. Se jätti jäljen.

3. Kirja, jonka lukeminen on takkuillut

Kirjahyllyssä on muuta muukin klassikko, joiden lukeminen on ottanut aikaa. Ehkä vielä ne luen. Toinen niistä on Boris Pasternakin Tohtori Zivago ja tämä toinen on  Nobel-klassikko John Galsworthyn Forsytein taru. Jälkimmäinen on tullut kyllä elokuvana tutuksi, mutta tuo venäläinen klassikko on vielä arvoitus.

4. Kirja, jota olet lukenut eniten

Tuo ensimmäisenä esitelty Töpöhännän koulunkäynti on kyllä paljon luettu - ehkä se kuuluisi tämän otsikon alle.

5. Kirja, joka on laina

Kirjahyllyssäni en säilytä lainakirjoja. Kirjaston kirjat on erillään omassa korissaan.

6. Kirja, joka tuo sinulle erityistä iloa

Tänä keväänä, kun pölyjä pyyhin kirjoista ja hyllyistä, käsiini tarttui oma diplomityö, joka tuli tehtyä 2010 pienelle metsähoitoyhdistykselle. Tuo ponnistus otti koville, koska tein sen ilman mitään ulkopuolista ohjausta, ainut ohjaus oli Juha T. Hakalan Melkein maisterin niksikirja, joka oli hyvä apu siihen, millainen tutkimus siitä sitten tuli. Oiva tekele oli kuulemma aikanaan - niin siitä sanottiin. 

7. Kirja, joka käsittelee kiehtovaa aihetta

Tähän osuu mielestäni hyvin Juhani Suomen Urho Kekkosen päiväkirjamerkinnöistä rakennettu kirja. Isäni perintönä kirjahyllyssä on tämän elämänuran kirjoista osa, joka käsittelee vuosia 1944 - 1950. Nuo vuodet ovat olleet sodanjälkeistä jälleenrakentamisen vuosia, joissa naapurimaan hallitsija tuppasi sanomaan aina omat mielipiteensä valtakunnan asioihin.

8. Kirja, joka on kuvitettu

Kirjahyllyssäni on myös ihan puhdas kuvateoskin. Tämä Markku Välitalon Hiljaisilla havumailla on kaunis maisemateos vaaramaisemista. Tässä kirjassa on hyvin, kuin varkain, pelkistetysti esitetty suomalaisen metsän ja sen metsälakikohteet. Hieno teos!


9. Kirja, jonka kansi puhuttelee sinua

Winston Grahamin Poldark-kirjasarjan kirjat puhuttelivat minua. Pidin kovasti siitä, että Gummerus teki kulttuuriteon suomentamalla koko Grahamin  Poldark-tuotannon. 

10. Kirja, jonka hahmolla on mielenkiintoinen elämänkaari

Tätä kirjottaessa huomaan, että monesta kirjahyllyn kirjasta olen kirjoittanut tänne Luettujen kirjojen -blogiin oman postauksen, mutta ehdottomasti tähän kymppikohtaan kuuluu Schinderin Lista, Thomas Keneallyn teos, joka on Booker-palkittu kirja. 

Toinen, jonka haluaisin vielä hyllyyni on Mark Sullivanin Palavan taivaan alla. Pino Lellan elämänkaari on ollut niin värikäs, että sen kirjan luen vielä uudelleen tavalla tai toisella.


11. Kirjailija, jonka kirjoja sinulla on eniten

Minulla on paljon Jeffrey Archerin teoksia. Osa on tullut arvostelukappaleina kustantajilta, mutta olen myös haalinut niitä muualta hyllyyni. Olen tykästynyt tämän brittiaatelismiehen värikkääseen kynänjälkeen. Mies, jonka kynä on miekkaa terävämpi. 


12. Kirja, joka on kaukana mukavuusalueeltasi

Suomalaisista dekkarikirjailijoista Kale Puonti on noussut kuin varkain yhdeksi mielenkiintoiseksi kirjailijaksi. Tämä tuottelias entinen poliisi on kynänjäljeltään niin värikäs, että hänen kirjojaan olen harvakseltaan lukenut - oivaa kirjallisuutta, kun lukujumi on päässyt yllättämään. Aihepiireiltään nämä huumerikosdekkarit eivät ihan ole mukavuusalueen ytimessä.

13. Kirja, jonka olit jo unohtanut omistavasi

Kirjahyllyssäni on Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -näytelmä. Tuo kirja on isälleni tuotu syntymäpäivälahja, kun hän täytti 50 vuotta. Kirjan antoivat muut "veljekset"  - muutkin olivat omansa saaneet tullessaan miehenikään...

Pienen kyläkoulun äidinkielentunnilla oli ollut luokassa seitsemän poikaa, oma isäni oli yksi noista pojista. Isäni oli joukon nuorin - siis Eero. He olivat lukeneet näytelmän ja jokainen oli lukemut oman vuorosanansa kirjasta ääneen. Luokan tytöt olivat sitten kirjan muut henkilöt, paitsi lukkarina oli toiminut opettaja Unto Liira.

14. Kirja, jonka nimestä pidät

 Waller Robert James, Hiljaiset sillat

15. Kirja, jonka haluat nostaa esiin muuten vain

Hyllyn vanhimpia kirjoja on mummoni ja pappani vihkiraamattu. He avioituivat melkein 100 vuotta sitten kirkossa, jota ei enää ole.