Lumihauta
Aula & Co
2022
301 sivua
Kirjastolaina
Joskus hyppy tuntemattomaan voi tuoda mukanaan mieluista lukemista. Tällainen hyppy on ollut minulle Tuire Malmstedtin uutukainen Lumihauta. Viime kirjastovierailun satoa, ja ensimmäinen malmstedt, jonka sain käsiini.
Kun tarinaa näin jälkeenpäin muistelee, niin tarinan rakenteessa muistuu mieleeni yliopistoajat ja tutkimusmetodologian kurssin anti. Muistan niin hyvin lehtereillä istuessani, kun proffani ison luentosalin lavalla vertasi ja selvitti tutkimuksen tekemistä Michelangelon David-patsaan luomisprosessiin ja - projektiin tavalla, joka jäi visuaalisesti mieleeni. Se on ollut monesti johtolankana ja -ajatuksena myöhemmin, kun kirjallisia tuotoksia on joutunut tavalla tai toisella tekemään...
Nimittäin perimätiedon mukaan Michelangelolta oli muinoin joku osannut kysyä, miten hän on pystynyt tekemään noin upean profiilin David-patsaalle? Tuohon kysymykseen Michelangelo oli vastannut kysyjälleen näin:
- Siinä on kaikki, mikä kuuluu Daividiin, ei muuta?
Mielestäni tässä Malmstedtin teoksessa on kaikki se, mikä kuuluu Lumihautaan - ei muuta. Se on hillitty ja hallittu kokonaisuus, jossa on napakka, hyvin rakennettu ja rajattu juonikuvio, jota on nautinnollista lukea.
Kirja on kahden perheen tragedia, jossa pahuus ja sen ilmenemismuodot ja tradiot näyttelevät pääroolia, Sivurooli on Matilda Metson ja hänen kollegoiden osa. Uin syvälle lukiessani Matilden hahmoon ja samaistuin. Se tuli iholle asti.
Jyväskylässä kerrostaloasunnossa on löytynyt surmattuna viisihenkinen perhe, jossa pieni tytär on selviytynyt kuin ihmeen kaupalla hengissä pyykkikorista. Matilda kollegansa Elmon kanssa on hälytetty paikalle. Matilda järkyttyy, koska käsittelemättömät muistot omasta lapsuudesta nousevat tuoreen tapauksen nähtyä taas tapetille. Matilda päätyy sairaslomalle, ja palaa kotiseudulle pieneen Angelin kylään - keskelle erämaata, jossa voisi kohdata oman menneisyyden traumat ja parannella mielenhaavat. Elmo rakentaa Jyväskylässä kerrostalosta löytyneen perheen surmatyöntutkintaa.
Tuon tuoreen perhetragedian tutkinnan yhteyteen Malmstedt rakentaa toisen tarinan 1970-luvun pohjoisen erämaamaisemiin ja Angelin kylään, jonka Matilda kohtaa, kun kaivaa menneisyyden haamujen murusia kokoon. Tästä tarinasta kukaan kyläläinen ei halua kertoa paluumuuttajalle, mutta kaikki sen tietävät. Se on Ebban tarina. Miten se liittyy Matildan menneisyyteen?
Huikean hieno teos, joka ei jättänyt rauhaan, ennen kuin se oli kokonaan luettu!
Tämä oli todella hyvä dekkari, viime vuoden parhaimmistoa. Tuire Malmstedt on vaan niin hyvä.
VastaaPoistaHieno teos, jollaiselle toivon kansainvälistä menestystä. Tässä on hyvä vientituote -globaali dekkari. Oikeammin sen aatelistoon kuuluva.
VastaaPoista