tiistai 8. helmikuuta 2022

Nita Prose: Huonesiivooja

 Nita Prose

Huonesiivooja

The Maid

Suomennos: Katriina Kallio

Bazar kustannus

2022


332 sivua + Kiitokset


Arvostelukappale

Kaunis kiitos

Nita Prose on pseudonyymi - taiteilijanimi, joka kuuluu kanadalaiselle Simon & Schuster -kustantamon varatoimitusjohtajalle ja kustannuspäällikölle Nita Pronovostille. Pronovost on pitkän uran kirjallisuuskentässä tarponut kirja-ammattilainen, jonka ihka ensimmäinen oma teos on Huonesiivooja. Jatkoa on tulossa niin lupaa kirjan suojakannen lieve, jossa tämä kirjailija on näyttävästi esitelty. 

Kun sain käteeni Bazarin Kevät 2022 -esitteen kiinnostuin oitis Huonesiivoojasta. Ihan siitä syystä, että halusin tietää ja tutustua siihen, millaista kirjallisuutta tekee pitkään alalla ollut kustantaja itse: millainen on se kirja, joka ylittää sen kuuluisan kynnyksen, että tuotos pääsee markkinoille muidenkin lukuhalukkaiden silmien eteen ja selailtavaksi, ja saa kovat kannet ympärilleen, Siis katsotaanpas ja tutustutaan...?

Huonesiivooja on sanoisinko kepeä dekkari tai niin kuin takakansi kertoo suljetun paikan murhamysteeri. Kuitenkaan en oikein osannut sitä lukiessani dekkariksi mieltää. Näin on. Enkä oikein osaa sitä mieltää myöskään suljetun paikan mysteeriksikään, sillä sitä mielikuvaa, mikä minulla on ns suljetun paikan -mysteereistä ei istu tähän romaaniin oikein mitenkään päin. 

Tämän kirjan ehdoton huomio kiinnittyy hotellin huonesiivooja Molly Grayhin, jonka käden jälki näkyy kaikkialla mutta joka muuten ei ole tai halua olla näkösillä. Molly on poikkeava yksilö, sen hän tietää ja tuntee itsekin. Prose pukee hänet autismin asuun, jossa on aspergerin oireyhtymän piirteitä. Henkistä turvaa ja varmuutta antaa työasu ja siivouskärry. Joka aamu roikkuu uusi, puhdas työasu pukuhuoneen henkilökohtaisten koppien ovessa, ja lähistöllä on siivouskärry valmiiksi täydennettynä odottamassa Mollyä päivän askareisiin.

Tuo autismi on mielenkiintoinen käsite psykologisesti katsottuna. Tällaisella ihmisellä on vaikeaa hahmottaa sosiaalisia ihmissuhteita ja lukea niihin rakennettuja sanomattomia viestejä: katseita, silmäniskuja, hymyjä ja naurahduksia, kun niillä on tilannnesidonnaisia sävyeroja. Näitä vivahde-eroavaisuuksia Mollyn on haastavaa erottaa toinen toisistaan. Kun arki on selvää, ja hommat sujuvat kuin ne on kirjoitettu ohjeisiin, Molly toimii kuin huippuosaaja. Sosiaalisen elämän ohjeet ovat mummin aukikirjoittamia, niillä Molly on pärjännyt, mutta nyt kun mummikin on kuollut, Molly on yksin omillaan sosiaalisten tilanteiden keskellä. Mollyn onneksi Regency Grand Hotel portierina on Preston, leskeksi jäänyt hotellin pitkäaikaisin työntekijä, jolla on sydän paikallaan. Lukiessani näin silmissäni hänet Charles Carsonin hahmoon puettuna. Tiedättehän hänet? Downton Abbeyn tyylikkään  hovimestarin!

Mollyn elämä järkyttyy pahemman kerran, kun hän löytää varakkaan ja vakituisen hotellivieraan herra Blackin sviittinsä sängystä kuolleena. Molly joutuu pyörteeseen, jossa hän tulkitsee tilanteita väärin. Pian hän huomaa, että hän on poliisin pääepäilty, vaikka hän sisimmässään tietää, että hän ei ole tehnyt mitään väärää, vaan hoitanut työnsä niin hyvin kuin vain osaa ja noudattanut pilkun tarkkaan hotellin johtajan ohjeita ja mummin neuvoja. Mutta kuinkas sitten lopulta käykään?

Mielenkiintoinen teos omalla psykologisella tavallaan, jota Mollyn mielenkiintoinen persoona hyvin kannattelee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti