![]() |
Kansi ja taitto: Yliveto Oy Kannen kuva: iStock Unsplash |
Harlan Coben
Verenperintö
Run away
Suomennos: Saana Rusi
Minerva Kustannus
Minerva Crime
400 sivua
Kustantajan arvostelukappale
Miltä tuntuisi jos itse istuisit Manhattanilla, "Mansikkapellolla", Strawberry Fieldsissä. Paikassa, joka on 72. kadun ja Central Park Westin kulmauksessa. Kadun toisella puolella on muistomerkki, joka on pyöreä mosaiikkinen teos "Imagine". Tuossa kohdassa, John Lennon kohtasi kohtalonsa. Nyt paikan äärellä penkillä istui Simon Greene kuuntelemassa resuista katusoittajaa naista kitaroineen. Nainen on hänen tyttärensä Paige. Tästä alkaa huikea Cobenin tarina, joka on parasta lukea yhdellä kertaa, sillä siinä on koukku, joka pitää.
Cobenin tarinassa, sen keskiössä, on Greenen perhe.Isä on liikemies Wall Streetin rahamaailmassa ja äiti arvostettu lastenlääkäri. Kaikki näyttää niin hyvältä kuin voi vain kuvitella. Perhe elää niin ameriikkalaisten tavoittelemaa unelmaa kuin olla voi. Perheessä on kuitenkin musta lammas. Paige, joka riidan seurauksen irrottautuu tiiviistä perheyhteisöstä ja katoaa. Äiti on saanut tarpeekseen tyttärestään, mutta isä haluaa etsiä hänet. Paige löytyy keskuspuistosta poikaystävänsä kanssa pöllyssä soittamassa katumusiikkia.
Harlan Coben tekee tarinastaan pyörteen, joka saa huimia käänteitä aikaiseksi. Lukijaa viedään milloin mihinkin etsimään Simonin tytärtä Paigea. Löytyy lahko ja tapahtuu kuolemantapauksia, tehdään sukututkimusta dna-testein...
Jos lukuhaittoja etsimällä etsin, niin henkilöhahmoja ilmestyy toinen toisensa perään. Itse luin tarinaa iltasella. Usein lukukertojen välissä oli päivä jos toinenkin. Tapahtumien ja henkilöiden palauttaminen mieleen oli näin vähän vaivalloista: missäs nyt oikein mennään ja mentiin. Sitä huolimatta Coben on tarinansa kirjoittanut hienosti, jossa uusi käännös tulee vielä viime riveillä. Coben ei laske lukijaa helpolla. Tarina hengästyttää hetken vielä seuraavana päivänäkin.
Suosittelen dekkariväelle kirjan lukemista!