Jeffrey Archer: Kruuna vai klaava

 Jeffrey Archer

Kruuna vai klaava

Heads you win

2018

Suomennos: Saana Rusi

Sitruuna kustannus

2020

509 sivua

Arvostelukappale

Kiitos kustantajalle!

Jeffrey Archerin uusin suomennettu teos Kruuna vai klaava on mielenkiintoinen teemaltaan ja ennen kaikkea rakenteeltaan. Tämä Archerin teos on paljon puhuva ja se ottaa vahvasti kantaa siirtolaisuuteen ja Neuvosto-Venäjän poliitiseen historiaan. Kirja kertoo tapahtumia kolmelta vuosikymmeneltä kolmesta kaupungista: Leningrad, Lontoo ja New York. 

Vuonna 1968 kirjan päähenkilö Alexandr Karpenko elää Leningradissa perheessä, jossa äiti, Jelena, on kokki ja isä, Konstantin, töissä satamassa. Hänellä on paloa parantaa satamatyöntekijöiden työoloja.

Konstantin käykin kirkolla puhumassa salaa ammattiyhdistystoiminnasta. Kerran tuolla reissulla hän saa varjon selkänsä taakse ja "Juudaksena" toimii Alexandrin hyvä ystävä Vladimir. Tämä ei tiedä hyvää, sillä KGB murhaa isän ja lavastaa kuoleman satamaonnettomuudeksi. Jelenalle on heti selvää, että heidän on päästävä pois Leningradista ja Neuvostoliitosta, jos he haluavat jäädä henkiin.

Äidin veli, Kolja, on myös lankonsa tavoin satamatyöläinen. Hän on järjestänyt asian niin, että satamassa on kontti, johon äidin ja pojan tulisi piiloutua. Itse laivan miehistössä on henkilö, joka auttaisi pakolaisia eteenpäin. Tullessaan satamaan siellä onkin kaksi konttia, yksi on menossa Iso-Britanniaan ja toinen Yhdysvaltoihin. Kumpaan astua? Sen päättää arpa  - kruuna vai klaava.

Tästä vasta Archerin varsinainen tarina alkaa. Kirjailija kertoo lähes vuoroluvuin kahta elämää: Alexin Yhdysvalloissa New Yorkissa ja Sashana Iso-Britanniassa Lontoossa. 

Jos olet lukeanut aiempia Archerin kirjoittamia teoksia, niin tässä kohden tulet tapaamaan tuttua tutumpia elementtejä ja tapahtumia kirjailijan aikaisemmista teoksista. Alex saa Yhdysvalloissa vastaansa pankkimaailman ja yritysvaltaukset sekä taidepiirit kolhuineen ja petkutuksineen, kun taas Sasha kokee poliittisen ja akateemisen maailman kiemurat kanaalin rannoilla. Heitä molempia yhdistää äiti Jelena Karpenko jolla ruoanvalmistusosaamista valtameren molemmin puolin. Niin ja tietysti Alexilla ja Sashalla molemmilla on palava halu palata takaisin kotimaahan, ja järjestää maan asiat demokraattisen hallinnon alle.

Nautin suunnattomasti Archerin tavasta punoa juonta. Se koukutti lukijaansa, ja kerronta on hyvin elävää, jonka avulla tapahtumat piirtyivät helposti mielikuviksi. 

Teoksen lopussa Archer kirjoittaa rohkeasti Neuvostoliiton loppupuolen tapahtumista. Yllättävänkin reippaalla ja terävällä kynällä. Onhan kirja omistettu yhdelle Venäjän opposition murhatulle vaikuttajalle Boris Nemtsoville - Kunpa olisin yhtä rohkea kuin hän - kirjoittaa Archer omistuskirjotuksessa.

Kirjan lukemista edesauttaa se, jos olet itse elänyt tuon ajan ja seurannut naapurimaan kehittymistä siksi, mikä se on tänään. Mutta Sinulle, jolle nuo 1990-luvun tapahtumat ovat tuttuja historiankirjan sivuilta, kirja on hieno kuvaus siitä maailmasta, josta niin moni halusi karkuun.

Suosittelen tämän teoksen lukemista, jos olet tykästynyt ennestään Archerin tuotantoon!

Bloggarin huomatus marginaalissa

Kirjan luvussa 40 Alex Boston Leningrad Alex on pakenemassa Leningradista Helsinkiin Aeroflotin lennolla...  Hämmästykseni notkahti ja esitän tässä vahvan epäillyksen, että moinen olisi mitenkään mahdollista... vai?Archer kirjoittaa kahteen kappaleeseen, joka kuuluu seuraavasti (mts. 440):

Kun kone laskeutui Helsinkiin. Alexin syke oli palautunut miltei normaalille tasolle ja hän oli ehtinyt laatia suunnitelmankin.

Päästyään passijonon kärkeen hän noudatti ensihoitajalta saamaansa neuvoa ja ujuttanut passinsa sisään sadan dollarin setelin siihen kohtaan, missä olisi kuulunut olla viisumi. Virkailija piti kasvot peruslukemilla, veti Benjamin Franklinin ulos ja iski leiman tyhjälle sivulle.