Enni Mustonen: Kultarikko



Kannen suunnittelu: Päivi Puustinen

Kuva: Culttura/Corbis

Enni Mustonen

 

Kultaririkko

 

Otava

 

2012

Oskarinpäivästä 1989 juhannusaattoon 1990

 

 

 

Kirjastolaina

 

Kirsti Manninen on tuottelias kirjailija, niin omalla kuin taitelijanimellään (Enni Mustonen). Hän on kirjoittanut monipuolisen "pienen kirjaston" heterogeeniselle lukijakunnalleen. Hänen kynästään on lähtenyt mm. lastenkirjoja, historiikkeja, näytelmiä, dekkareita ja televisiokäsikirjoituksia. Sekä nyt yöpöytäni lukulampun alla ollut Kultarikko-romaani, joka kuuluu viimeisnä osana trilogiaan Pohjatuulen tarinoita. Aiemmat osat kirjasarjasta ovat Lapinvuokko (2010) ja Jääleinikki (2011).

Kultarikossa Enni Mustonen kirjoittaa Heidi Felderille hahmon, joka on harjoittelijana Hong Kongin suurkaupungin loistohotelissa. Ja mikä pahinta, Heidillä on suhde hotellin apulaisjohtajan Martinin kanssa. Heidän yhteiselonsa jää kuitenkin "vaiheeseen", sillä miehen ero omasta vaimostaan ei olekaan niin yksinkertainen juttu kuin annettiin ymmärtää. Sattumalta Lapissakin tapahtuu... Heidin Ämmi on joutunut auto-onnettomuuteen ja avustavia käsipareja tarvittaisiin myös siellä. Mutkien kautta Heidi kuitenkin saapuu isoäitinsä luo Lappiin Hettaan.

Mustonen loihtii myös Heidin eteen uuden miehen. Hän on nimeltään Arttu Savela. Artun äiti, Sinikka, on Ämmin hyvä ystävä. Arttu on matkailuyrittäjä, jolla on oma lomakylälaajennusprojekti käynnissä yhdessä morsiammensa Siv Österbergin kanssa. Mutta Artun ja morsiammenkin suhteessa on ryppy rakkaudessa, sillä Siv on poistunut maisemista kassa mukanaan. Pian on joulu ja englantilaisia on tulossa lomakylään täysihoitoon tuvan täydeltä. Homma on kovasti kesken ja levällään, mutta onneksi Heidi on Hetassa.

Mitenkäs ne Ruohosen veljekset, Matti ja Teppo, lauloivatkaan: "Kaiken takana on nainen... " Siihen on Enni Mustonen myös päätynyt.

Minulle Mustosen kirja Kultarikko on ensi kosketus Mannisen kirjailijaminänsä teoksiin. Jos olen rehellinen itselleni ja Teille muille, en oikein tiedä, millaisen jälkimaun tämä kirja minuun jätti. Tarina on kyllä kelpo ja mehukaskin, mutta minusta Mustonen on mennyt sieltä, missä aita on selvästi matalin. Juonen ratkaisut ovat yksinkertaisia, voisi kait sanoa liiankin helppoja. Sopivasti saadaan sattuman kautta, matot, liinavaatteet ja verhotkin huoneisiin - selvää chick lit -kauraa. Olin lievästi pettynyt, sillä odotin kirjalta kokonaan toisenlaista lukukokemusta.
 

Sinulle, joka et ole minun tapaan ennen lukenut Mustosen teoksia, tämä voisi olla ehkä valintasi lomalukemistoon, kun kesäaurinko porottaa kuumasti, istut patiolla aurinkotuolissa aurinkolasit ja iso hellehattu päässäsi ja kaipaat mielesi tyhjentävää luettavaa - ei turhan vaikeaa. Juuri siihen saumaan mielestäni kuuluu Enni Mustosen Kultarikko.