Anna Quindlen
Vuodet kuin kuiskaus
Suomennos: Paula Karlsson
Gummerus
2003
264 sivua
Kirpputorilöytö
Skip pani merkille, että ihmisen olkapään ja leuan väliin jäävällä joutilaalla tyhjällä tilalla on tehtävänsä: se oli kuin tehty pikkulapsen lepuuttamiseen.
Anna Quidlenin Vuodet kuin kuiskaus on pian "rippikouluikään" ehtinyt jo sivuiltaan kellastunut kirppislöytö, josta pöydänvuokraaja halusi vain euron kirjasta. Nappasin lähes koskemattoman kirjan mukaani ihan viehättävän etukantensa ansiosta, vai mitä? Siltä istumalta marssin läheiseen kahvioon, ostin kahvini ja istahdin sohvalle. Kaivoin kirjan kassistani, siemaus kupista, vielä korjaus asentoon ja aloin lukea takakannen tekstiä. Mitähän tuli ostettua summamutikassa, kysyin itseltäni. Se oli sitten menoa: kuin kesäillan hitaan valssin "maalailu" isolla pensselillä liukkaalla lattilalla värivaloissa...
Vuodet kuin kuiskaus on "vauvaluukku"-kertomus. Se on tarina hylätystä ihmisalusta, tyttövauvasta, joka löytyi ison kartanon rappusilta. Löydön teki Skip-niminen mies, joka oli tovi sitten pestautunut kartanorouvan Lydia Blessingin huoltomieheksi "Siunaus"-nimiseen kartanoon istuttuaan sitä ennen vankilatuomion. Pian Skip löytää oman elämänsä tarkoituksen hoivatessaan, ruokkiessan ja vaihtaessaan hylättyä Faith-tyttöä kuiviin autotallin yläkerrassa. Eikä vanha rouva Lydiakaan voi tytön jokeltelua ihan kylmin sydämin seurata. Eihän toki!
Tässä välin alkoi kahvila pistää ovia säppiinsä ja baristakin koputteli kirjaansa uppoutunutta takaisin nykyaikaan. Niin, ja se vapaapäiväkin alkoi kääntyä iltaan, joten kaikki tämä loppu tuli luettua siiten kotisohvalta käsin villasukissa tietysti.
Anna Quindlen on rakentanut tähän kirjaan Blessingin suvulle kaksi salaisuutta. Toisen saa lukija tietoonsa melkein ensi sivujen jälkeen, mutta se toinen... sen Anna kertoo vasta ihan kirjansa viime metreillä. Niin, ja onhan tällä "yleismies" Skipilläkin oma "tarinansa", joka aiheutti päänvaivaa Blessingin kartanossa niin Lydian eläessä kuin hänen poismenonsa jälkeenkin.
Entä mikä on Blessingin-kartanon tulevaisuus? Kenpä tietäisi sen?
Ihan kelpo ostos kirpputorilta ja se saa jatkoaikaa itselleen omassa kirjahyllyssäni.
Vuodet kuin kuiskaus on "vauvaluukku"-kertomus. Se on tarina hylätystä ihmisalusta, tyttövauvasta, joka löytyi ison kartanon rappusilta. Löydön teki Skip-niminen mies, joka oli tovi sitten pestautunut kartanorouvan Lydia Blessingin huoltomieheksi "Siunaus"-nimiseen kartanoon istuttuaan sitä ennen vankilatuomion. Pian Skip löytää oman elämänsä tarkoituksen hoivatessaan, ruokkiessan ja vaihtaessaan hylättyä Faith-tyttöä kuiviin autotallin yläkerrassa. Eikä vanha rouva Lydiakaan voi tytön jokeltelua ihan kylmin sydämin seurata. Eihän toki!
Tässä välin alkoi kahvila pistää ovia säppiinsä ja baristakin koputteli kirjaansa uppoutunutta takaisin nykyaikaan. Niin, ja se vapaapäiväkin alkoi kääntyä iltaan, joten kaikki tämä loppu tuli luettua siiten kotisohvalta käsin villasukissa tietysti.
Anna Quindlen on rakentanut tähän kirjaan Blessingin suvulle kaksi salaisuutta. Toisen saa lukija tietoonsa melkein ensi sivujen jälkeen, mutta se toinen... sen Anna kertoo vasta ihan kirjansa viime metreillä. Niin, ja onhan tällä "yleismies" Skipilläkin oma "tarinansa", joka aiheutti päänvaivaa Blessingin kartanossa niin Lydian eläessä kuin hänen poismenonsa jälkeenkin.
Entä mikä on Blessingin-kartanon tulevaisuus? Kenpä tietäisi sen?
Ihan kelpo ostos kirpputorilta ja se saa jatkoaikaa itselleen omassa kirjahyllyssäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti