Hellevi Hento
Päiväkorento, mehiläinen ja viimeinen lento
Type & Tell
Omakustannepalvelu
122 sivua
Historianopettaja Juhani on osa-aikaeläkkeellä oleva leskimies. Perhekeskeisenä ihmisenä hänen on ollut vaikeaa tottua elämään leskenä. Hän kaipaa kovasti rintasyöpään äkillisesti kuollutta vaimoaan ja niitä yhteisiä aurinkoisia golfinpeluumatkoja Kanarialla Fuengirolassa.
122 sivua
Ja voi perhana! Tämä kännykkäaikakausi mahdollisti numeron saamisen tiedustelusta, jos olisin tiennyt naisen sukunimen. Entä jos lähtisi huomenna samaan aikaan kävelemään rantaa ja kurkistelemaan rantaravintoloihin? Ja niin hän tekisi.
Kirjastolaina
Hellevi Hento on keskiuusimaalainen eläkkeellä oleva hoivatyön ja -opetuksen ammattilainen. Päiväkorento, mehiläinen ja viimeinen lento on hänen ensimmäinen kaunokirjallinen teoksensa.
Sairaanhoitaja Anneli on jäämässä eläkkeelle ja uudet päivittäisrutiinit ovat hakusessa. Hän on ollut "kiltti nainen". Muiden tarpeet hän on asettanut aina omansa edelle ja työyhteisöstä on tullut perheen korvike. Entä oma elämä - se on vain ollut sivuraide. Haaveissa on kuitenkin saada arkea jakamaan joku lämmin kaksilahkeinen.
Historianopettaja Juhani on osa-aikaeläkkeellä oleva leskimies. Perhekeskeisenä ihmisenä hänen on ollut vaikeaa tottua elämään leskenä. Hän kaipaa kovasti rintasyöpään äkillisesti kuollutta vaimoaan ja niitä yhteisiä aurinkoisia golfinpeluumatkoja Kanarialla Fuengirolassa.
Hennon tarina on hento. Se on kaunis kuvaus kahden ihmisen suhteesta - tuikahdus vanhenevan väestön ystävyydestä. Siinä voi kokea lukemalla sen, miltä tuntuu pitää syvenevän ystävyyden hetkellä toista ihmistä kädestä. Uskaltaako heittäytyä tämän nupulla olevan tunteen varaan - kantaako? Voiko sille antaa vielä seniori-ikäisenä yhden mahdollisuuden?
Kirja oli minulle hyvä välipala lauantaiaamuksi kahvikupillisen ja omenan seuraksi. Olihan vielä tuoreena muistissa Annamari Marttisen Törmäys. Se vaatikin jälkiruoaksi jotain, keveää ja Hennon teos tuli tähän kuin nenä päähän. Se sopii myös lomaromanssia toivovan luettavaksi matkalle espanjalaisen auringon alle.
Kirja oli minulle hyvä välipala lauantaiaamuksi kahvikupillisen ja omenan seuraksi. Olihan vielä tuoreena muistissa Annamari Marttisen Törmäys. Se vaatikin jälkiruoaksi jotain, keveää ja Hennon teos tuli tähän kuin nenä päähän. Se sopii myös lomaromanssia toivovan luettavaksi matkalle espanjalaisen auringon alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti