 |
| Suomenkielinen kansi: Satu Kontinen Kuva: Getty Images |
Hylätty Puutarha
The Forgotten Garden
2008
Suomennos: Hilkka Pekkanen
Bazar Kustannus
2014
669 sivua
Nellin menneisyys oli kuin venäläinen puunukke, kysymys kysymyksen sisällä ja taas uusi kysymys kysymyksen sisällä.
Pienen kyläkirjaston laina
Kate Mortonin Hylätty Puutarha on saanut alkusysäyksensä hänen omasta sukutarinastaan: isoäitinsä adoptiosta. Tästä omasta adoptiostaan isoäiti itse oli kuullut vasta aikuisuuden kynnyksellä adoptioisältään. Mortonin äidin perheessä ja perhetuttujen kesken tästä tapahtumasta ei ollut tietoa, ennen kuin isoäiti oli vanhuudenpäivien illassa tuonnut sen julki omille tyttärilleen.
Mortonin tarinassa nuori nainen, Nell Andrews, saa tietää "isältään", ettei olekaan hänen biologinen tyttärensä, vaan löytölapsi, joka oli matkannut Englannista Austaraliaan 4-vuotiaana ilman minkäälaista tietoa henkilöllisyydestään. Matkalla on ollut mukana mystinen kirjailijatar, joka on luvannut pitää hänestä huolta, mutta hän katosi merimatkan aikana tielle tietämättömälle. Hänestä on muistona vain satukirja, jonka on kirjoittanut Eliza Makepeace. Mutta kuka oli tämä nelivuotias pikku tyttö valkoisen matkalaukun kanssa, sitä kysymystä Nell kysyi itseltään koko elämänsä ajan. Samaan nippuun Morton esittää lukijalleen oman kysymyksensä: entäpä kuka oli tämä mystinen kirjailijatar ja mikä oli hänen yhteytensä Nelliin?
Tälle etsintämatkalle Morton on valjastanut lukijan avuksi Cassandran, Nellin tyttärentyttären, ottamaan asiasta selvää. Isoäidin kuoltua Cassandra perii isoäitinsä ostaman talon Cliff Cottage salaperäisine puutarhoineen Cronwallista. Alkaa Cassandran matka isoäidin jäljille Australiasta Englantiin.
Tähänpä saakka päästiin, ennen kuin paikallinen kirjasto otti yhteyttä minuun ja kertoi, että Rileyn Seitsemän sisarta odottaa lainaajaansa. Joten Morton sikseen ja Riley esiin. Sisarilla oli varauksia sen verran, että jos halusit sen lukea, oli parasta pistää heti toimeksi. Mutta eipä suurempaa vahinkoa päässyt syntymään, vaikka tarina vaihtui toiseen. Noin puolessa välissä kirjaa Morton kertaa kaiken aikaisemmin tapahtuneen uudelleen tiivistetysti, joten tarinan lukeminen muistui helposti mieleen pienen tauon jälkeen.
Ensi alkuun lukiessani mietin kirjan rajausta pitkään, kunnes pikku hiljaa Mortonin mosaiikki alkoi järjestyä ja tarina sai paremmat kehykset ympärilleen. Tosin tiivistystä tässäkin olisi tarvittu enemmän kuin runsain mitoin, jotta se olisi tavoitellut oman kategoriani parhaimpia sijoituksia. Esimerkiksi, kirjassa oli luettavissa muutama Elizan satu. Näiden tarpeellisuutta koko kokonaisuuteen kyseenalastin tai kyseenalaistan. Oikeastaan toisen jätin jopa kokonaan lukematta ja silti tarina tuntui jatkuvan aukotta, vaikka kaikkea ei oltukaan luettu.
Hylätyssä puutarhassa ilahdutti se seikka, että nyt aikaudet ja sen henkilöt olivat omissa luvuissaan helpottamassa lukijansa lukukokemusta verrattuna hänen esikoisteokseensa Paluu Rivertoniin. Siinä teoksessa koin jotenkin hankaluudeksi sen, että kesken luvun saattoi aikakausi vaihtua kertojaa myöten ja se vaikeutti kokonaiskuvan hahmottamista. Hylätty puutarha oli rakenteeltaan täten paljon helpompi aikuisten satu.
Lopputulemana en oikein tiedä, minkälaisen jälkimaun kirja minuun jätti. Ehkä odotin enemmän, mitä siltä itseltään sitten sainkaan. Mutta sisukas kun olen, en ala näiden kahden (Paluu Rivertoniin ja Hylätyn puutarhan) takia Mortonia mitenkään hyljeksiä, vaan vielä on tavoitteena kohdata hänet uudelleen. Suunnitelmissa on lukea, kun siihen sopiva sauma tulee, ainakin Kaukaiset hetket ja Talo järven rannalla.
Hylätty puutarha on myös Helmet-kirja. Se löytyy listalla kohdasta: 23 käännöskirja.
Tälle etsintämatkalle Morton on valjastanut lukijan avuksi Cassandran, Nellin tyttärentyttären, ottamaan asiasta selvää. Isoäidin kuoltua Cassandra perii isoäitinsä ostaman talon Cliff Cottage salaperäisine puutarhoineen Cronwallista. Alkaa Cassandran matka isoäidin jäljille Australiasta Englantiin.
Tähänpä saakka päästiin, ennen kuin paikallinen kirjasto otti yhteyttä minuun ja kertoi, että Rileyn Seitsemän sisarta odottaa lainaajaansa. Joten Morton sikseen ja Riley esiin. Sisarilla oli varauksia sen verran, että jos halusit sen lukea, oli parasta pistää heti toimeksi. Mutta eipä suurempaa vahinkoa päässyt syntymään, vaikka tarina vaihtui toiseen. Noin puolessa välissä kirjaa Morton kertaa kaiken aikaisemmin tapahtuneen uudelleen tiivistetysti, joten tarinan lukeminen muistui helposti mieleen pienen tauon jälkeen.
Ensi alkuun lukiessani mietin kirjan rajausta pitkään, kunnes pikku hiljaa Mortonin mosaiikki alkoi järjestyä ja tarina sai paremmat kehykset ympärilleen. Tosin tiivistystä tässäkin olisi tarvittu enemmän kuin runsain mitoin, jotta se olisi tavoitellut oman kategoriani parhaimpia sijoituksia. Esimerkiksi, kirjassa oli luettavissa muutama Elizan satu. Näiden tarpeellisuutta koko kokonaisuuteen kyseenalastin tai kyseenalaistan. Oikeastaan toisen jätin jopa kokonaan lukematta ja silti tarina tuntui jatkuvan aukotta, vaikka kaikkea ei oltukaan luettu.
Hylätyssä puutarhassa ilahdutti se seikka, että nyt aikaudet ja sen henkilöt olivat omissa luvuissaan helpottamassa lukijansa lukukokemusta verrattuna hänen esikoisteokseensa Paluu Rivertoniin. Siinä teoksessa koin jotenkin hankaluudeksi sen, että kesken luvun saattoi aikakausi vaihtua kertojaa myöten ja se vaikeutti kokonaiskuvan hahmottamista. Hylätty puutarha oli rakenteeltaan täten paljon helpompi aikuisten satu.
Lopputulemana en oikein tiedä, minkälaisen jälkimaun kirja minuun jätti. Ehkä odotin enemmän, mitä siltä itseltään sitten sainkaan. Mutta sisukas kun olen, en ala näiden kahden (Paluu Rivertoniin ja Hylätyn puutarhan) takia Mortonia mitenkään hyljeksiä, vaan vielä on tavoitteena kohdata hänet uudelleen. Suunnitelmissa on lukea, kun siihen sopiva sauma tulee, ainakin Kaukaiset hetket ja Talo järven rannalla.
Hylätty puutarha on myös Helmet-kirja. Se löytyy listalla kohdasta: 23 käännöskirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti