Heikki Hietala: Hotelli Tulagi

 Heikki Hietala

 Hotelli Tulagi

Tulagi Hotel

2010

Suomennos: Seppo Raudaskoski

Sitruuna Kustannus

2014

Kirjastolaina

Harvoinpa luen samalta kirjailijalta useampaa teosta peräkkäin. Tällä kertaa teen poikkeuksen Hietalan kohdalla, sillä hänen uutukaisensa Tuhkat on teos, joka kirvoitti lukemaan ja tutustumaan kirjailijan tuotantoon paremmin.

Nyt käsillä oleva teos Hotelli Tulagi on siinä suhteessa mielenkiintoinen, että se on suomalaisen kirjailijan esikoinen, ja tehty suoraan kansainvälisille markkinoille, jonka jälkeen se on käännetty, ja sai suomalaiset kannet ympärilleen.

Hietala kirjoittaa Hotelli Tulagiin hävittäjälentäjä Jack McGuiren elämän. Kirjasta valtaosan vie II maailmansodan vaiheet, kun Yhdysvallat on liittynyt sotaan liittoutuneiden puolelle, kun japanilaiset olivat tehneet tuhoisan hyökkäyksen Yhdysvaltojen laivastotukikohtaan Pearl Harboriin. 

Hotelli Tulagi on kirjoitettu kolmeen eri aikatasoon. Sen nykyaika on 1950-lukua, jolloin Jack on palannut Salomoninsaarelle Tyynellemerelle Hotelli Tulagin isännäksi. Muut ajanjaksot ovat tarinoita tarinoiden sisällä - Jackin lapsuus- ja nuoruusvuodet ja edellä mainittu sodan julma olemus japanilaisia kamikazeja vastaan.

Minä odotin toisenlaista tarinaa luettavakseni, Tarinaa, jossa sotaveteraani kestittää hotelissaan vieraita, jotka ovat tulleet tutustumaan autenttisiin tapahtumapaikkoihin. Nuo mainiot ja paljon sivuja saaneet sodanaikaiset lentotunnelmat olisivat olleet niitä tarinoita, joita hotellivieraiden kestittämisen yhteydessä olisivat tulleet esiin. Onhan kirjan nimi Hotelli Tulagi. Nyt nuo hotellivieraat  ja hotelli sinällään jäävät lähes marginaaliin, mutta näissä vieraissa herra Wallance on kyllä niin koskettava, että pieni tauko luennassa oli  tuolloin paikallaan hänen vierailunsa päätteeksi.

Mietin myös lukiessani sitä, olisiko toinen aikajärjestys ollut sittenkin parempi: Jackin elämä kronologisessa järjestyksessä - kukin omassa osassaan.

Kirjan tunnelma on kyllä käsin kosketeltava ja tiivis. Se piti hyvin otteessaan. Hietalan kerronta on sulavaa, ja siinä on elokuvamaisia piirteitä. Tästä voisi saada aikaiseksi hienon elokuvakäsikirjoituksen! 

Mainio teos, joka kannattaa lukea.