Anna Jansson: Viimeiset sydämenlyönnit

 Anna Jansson

Viimeiset sydämenlyönnit

Mitt hjärta är ditt

Suomennos: Sirkka-Liisa Sjöblom

Gummerus

352 sivua

Kirjastolaina

Ruotsalaiseen dekkariväkeen ja sen ehdottomaan kärkeen kuuluu Anna Jansson, jonka uutuusdekkari Viimeiset sydämenlyönnit löytyi tällä kertaa uutuuskärrystä viime kirjastokäynnillä. Tämä kirjailija on jostain kumman syystä jäänyt minulla marginaaliin, vaikka tiedän, että nämä Maria Wern -dekkarit ovat lukevan kansan sydämessä saanut tiukan otteen. Onhan näitä ehditty jo lukea parinkymmenen kappaleen setti ja niitä on filmattukin melkoinen läjä. No, tämä puutos tuli tällä kerralla kuitattua, ja lukemaani olin kovasti tykästynyt. 

Tämä romaani kyseenalaisti vahvasti lukijansa etiikkaa ja eettisiä valintoja ja kysyy samaan syssyyn, missä on moraalisesti ihmisen toiminnan rajat. Missä ihminen voi ratkaista tieteen avulla dilemmoja, jotka kestävät moraalisen tarkastelun, kun kyseessä on kanssaeläjien tarpeet? 

Kirjan keskiössä on sydämenlyönnit, joita tarkkaillaan ja koitellaan monella taholla. Maria Wern on saanut ryhmänsä päänmenoksi nuoren naisen katoamistapauksen. Eläintenhoitajana toiminut Cecilia on jättänyt tulematta miesystävänsä kanssa sovittuun treffipaikkaan. Miesystävä huolestuu, koska Cecilialla on diabetes ja sydänoireita, jotka vaativat säännöllistä hoitoa ja huolenpitoa. Missä Cecilia on ja onko hän kunnossa?

Toisaalla Lars ja Eva on jo kypsään ikään tullut pariskunta, jotka kaipaavat suhteeseensa uudenlaista virtaa. Lomaa vietetään merenranta-asunnossa, jossa on hulppeat näköalat, ja joita on kiva tarkastella kiikareiden avulla. Usein kiikarin läpi löytyy näkymä, joka toistuu päivä toisensa jälkeen: mies pystyttää teltan, jonne pujahtaa hänen kanssaan nainen ja sitten.... Pöyristyttävää pariskunnan mielestä on, että juttu toistuu ilta toisensa jälkeen, mutta nainen vaihtuu joka kerta. Evasta mies on kiinnostava, seksikäskin vielä. Mies ei toimintaa siedä ja siitä on tehtävä loppu - loppu tulikin, sillä yllättäen Lars löytyy teltasta kuolleena veitsi rinnassaan.

Poliisissakin on sydänhuolia. Marian kolleegalla Perillä on tytär, jolla on sydän heikossa hapessa. Wilma tarvitsee uuden sydämen. Perin ex-rouva  Rebekka on lääkäri ja tunnistaa tyttären huonon tilan. Vaikeaa on vain ymmärtää se, että sopivaa sydäntä ei ole saatavilla ja aikaakaan ei olisi paljon hukattavaksi. Ex-rouva on valmis lähes kaikkeen, jotta tyttären henki ja elämä olisi turvattu.

Sydänhuolia Mariallakin on isänsä taholla, joka asustelee Marian perheen luona. Raivostuvaa huolta hän kokee myös poikapuolestaan Hampuksesta, joka tuntuu pitävän isänsä taloudesta täysihoitolana. Suurin huoli on isän terveys, Miten se kestää?

Anna Jansson on tehnyt mielenkiintoisen dekkarin. Viihdyin sen parissa verrattain hyvin. Vielä paremmin olisin viihtynyt, jos tarinaa olisi tiivistetty edes hiukan. Välillä tuntui, että Perin tyttären Wilman vointi oli rikostutkintaa tärkeämpää, vaikka sekin pääsi jutun aikajanalle. Kirjan loppu oli huikeaa luettavaa. Jos sinä et ole vielä ottanut Maria Wern -dekkaria käteesi, niin aikaa ei ole tuhlattavaksi. Suosittelen suurella sydämellä!