Syvän maan juuret
Gummerus
471 sivua
Kirjastolaina
Melkein voisin sanoa, ettei kulunut vuodentaite voisi saada herkullisempaa loppua ja mehevämpään uutta starttia kuin tämän Syvän maan juurien lukutunnelmat. Tämä kirja on tarjonnut lukijalleen huikean tarinan, jota kustantaja kuvaa "kansainvälisen tason lukuromaaniksi". Tähän on kyllä pakko yhtyä!
Ernest Gray kohuttu newyorkilainen kirjailija sai aikanaan esikoisteoksen julkaisun jälkeen tyytyväistä hyrinää lukevan yleisön keskuudessa. Jatkoa tuotannolle odotettaan ja on odotettu, mutta uutta julkaisuriman ylittävää kertomusta ei vaan tunnu syntyvän. Tämän kaiken tuskailun keskelle Ernest saa veljeltään puhelun. Veli kertoo isän kuolleen, ja häntä kaivataan takaisin kotiseudulle Alabaman syvään etelään hautajaisiin ja perinnönjakoa varten.
Matka takaisin kotiin ei ole helppo. Ernest kokee olevansa ulkopuolinen niin oman perheensä kuin kotiseutunsa ummehtuneen elinpiirin kanssa. Nyt kun isäkin on jo poissa, on tilit ja muistot pakko selvittää ihan itsensä vuoksi.
Klinberg vie lukijansa aikamatkalle 1930- ja 1970-lukujen Yhdysvaltojen syvän eteläln tunnelmiin, jossa vastaan tulevat monet noiden aikakausien vitsaukset. On sortoa rotujen välillä, opportumismia, syrjintää. Lukija löytää itsensä milloin henkilökohtaisten tragedioiden tai perhesalaisuuksien keskeltä. Juoni kulkee muhevasti Ernestin lapsuuden arjessa ja myöhemmissä vaiheissa, joissa Newpinen paikkakunta näyttäytyy Ernestille ihan uudessa valossa.
Kirjaansa kirjailija on tehnyt vaikuttavan taustatyön ja varsinainen tarina alkaa hitaasti. Taustaa tapahtummille ja henkilöille kerrotaan laajasti - ehkä turhankin laveasti? Varsinaiset tapahtumat löytyvät vasta viimeisen kolmanneksen sisältä. Vaikeista ja raskaista teemoistaan huolimatta kerronta on kevyttä, ja se on taidolla tehty. Syvän maan juuret jäi mieleeni viihdyttävänä historiallisena romaanina, joka hitaan alun jälkeen yllätti tapahtumillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti