tiistai 21. tammikuuta 2020

Camilla Läckberg: Kulhäkki


Camilla Läckberg

Kultahäkki

En bur av guld
2019

Suomennos: Aleksi Milonoff

Otava
2019

350 sivua

Kirjaston 
ota, vie jätä jne. -hyllystä



Läckbergin Kultahäkki on ensi tutustuminen tämän kirjailijan tuotantoon. Minulla ei siis ole mitään vertailupohjaa hänen aikaisempaan tuotantoonsa, joten nyt on edessä hyppy tuntemattomaan.

Kultahäkki on lukutoukkien piirissä ollut paljon puhuttu teos viime vuoden aikana. Siitä on tykätty paljon, ja yhtä paljon sitä on myös vihattu, ja jätetty lukeminen muutaman sivun jälkeen niille sijoille. Tyyliin - ei ole minun kirjani ...

Kirjailijan uutukainen tuli minun eteeni ihan sattumalta. Lähikirjastossa on tuo mukava kierrätyshyllykkö, josta saa viedä ja jättää kirjallisia tuotoksia mielensä mukaan. Sitäpä tulee silloin tällöin aina silmäiltyä kirjastossa käydessäni. Tällä kertaa löydös oli Läckberg, ja se lähti oitis mukaani. Ajattelin napatessani sen esiin kärryn uumenista, että jos tästä kirjasta on niin paljon esitetty eriäviä mielipiteitä, niin se voisi olla mielenkiintoista luettavaa - olihan se sitä!

Tässä kirjassa liikutaan päähenkilö Fayen/Matildan lapsuusmaisemissa Fjällbackassa sekä opiskelu- ja nykyajan Tukholmassa. Näissä kaikissa miljöön aikatasoissa tapahtuu runsaasti rikoksia  - toinen toistaan pahempia. On tietovarkautta, pettämisiä, tapon yritystä jne, mutta Faye pääsee kuin koira veräjästä, vaikka poliisit tutkivat rikoslaboratorissaan monen moisien dna-testien tuloksia. Hämmästyttävää! - ei oikein katu-uskottavaa, siinä suhteessa.

Toisaalta tämä Faye itse on mielenkiintoinen henkilöhahmo. Läcberg on sanut hänestä paljon irti. Fayen elämä "kultahäkissä" on kliseistä, mutta miksikäs se ei voisi sitä olla ihan uskottavaakin. Katsoo sitä vaikka naapurimaan Venäjän oligarkien vikkelistä käsin. Tuntuu, että Läckberg haluaa kirjallaan isosti alleviivata, että naisissa on muuhunkin kuin hellan viereen kotiliettä lämmittämään, kun mies on saanut alkuun lupaavan työuran. Mikään ei nykypäivänä ole varmenpaa kuin on epävarmuus, sen hän haluaa kertoa jokaiselle naiselle. Tämän saa myös Faye kirjassa kokea, kun häkki aukeaa äkisti, ja edessä on kylmä todellisuus.

Läckberg on tähän kirjaan ripotellut runsaasti mausteeksi seksikohtauksia. En tiedä nyt niiden mausteellisuudesta. Tavallaan seksi on yksi kirjan vahva vallankäytön väline, mutta, mutta....

Tässä kirjassa esiintyy myös onneksi pehmeämpi puoli. Minua ilahdutti tuo Chris, Fayen hyvä ystävä. Chrissin syöpäsairaus oli ehdottomasti kirjan koskettavimpia anteja. Hänelle soin sen onnen, minkä Läckberg kirjotti. Sympaattinen naishahmo, jonka Faye todella tarvitse tukipilarikseen.

Kultahäkki on kaksiosaisen kirjaparin ensimmäinen osa. Jään nyt kyllä odottavalle kannalle. En pitänyt kirjaa minään huipputekeleenä, luettavana toki, mutta kyllä se koukkuun minut sai, sen myönnän. Halusin ja haluan tietää, mihin lopputulokseen tämä kaikki johtaa - jatkuuko kosto ja sen kierre, se nädään!

2 kommenttia:

  1. Tämä oli aika jännä lukukokemus. Luin sen ihan mielelläni, vaikkakaan ei se mielestäni parhaimpiin dekkareihin kuulukaan. Mutta jotenkin kirja on jäänyt mieleen hyvin voimakkaasti. Olimme alkuviikosta Tukholmassa ja vähän väliä tämän kirjan tapahtumat palautuivat mieleeni.

    VastaaPoista
  2. Anneli, olen taas kerran kanssasi samaa mieltä🤗. Kirja oli mieleenpainuva ja tavallaan kantaaottava teos. Se kannatti kyllä lukea!

    VastaaPoista