Delia Owens
Suon villi laulu
When the Crawdads Sing
2018
Suomennos: Maria Lyytinen
WSOY
2020
Kirjastolaina
Delia Owensin Suon villi laulu on ollut viime vuonna Yhdysvalloissa myyntimenestys. Se keikkui bestseller-listojen kärkipaikoilla kuukausia. Sen oikeudet on myyty jo yli 40 maahan - elokuvakin on jo suunnitelmissa. Kypsään ikään ehtinyt kirjailija ennen esikoisteostaan on tehnyt monia tietokirjoja elämästään Afrikan mantereella villieläinten elinympäristöissä. Suon villi laulu on vahvasti elokuvamainen, ja sen kansien väliin oli talletettu kaunis pohjoiscarolinalainen suomaisema. Tässä maisemassa kirjan päähenkilö Kya eli, joka saa kontolleen nuoren miehen kuolemasta murhasyytteen.
Tätä kirjaa on bloggareiden ja muiden kirjallisuusharrastajien kesken runsaasti luettu, joten en lähde aukomaan sen tarinallista juonta. Tässä postauksessa keskityn omiin lukutunnelmiin. Minä luin, ja kirjoitan tällä kertaa tätä postausta hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa. Kyllä. Etukannessa komeilee The New York Timesin kirjallisuus katsauksesta sitaatti, jossa kirja kuvataan murhamysteeriksi, joka on samalla kasvukertomus ja villin luonnon ylistys. Toden totta tämä on naisen kasvutarina, jossa on mitä kaunein suomiljöön kuvaus, mutta tuo murhatutkimus jää kyllä tämän kaiken kasvuston alle marginaaliin. Välillä, kun uppoudun lukiessani "maisemaan", en enää muistanutkaan, että taustalla on kuoleman tapaus vailla syytä, miksi tämä "kultapoika" on saanut surmansa.
Kirjan teemoissa on paljon sitä kaikkea, mikä kestää aikaa ja paikkaa. Minua kosketti tuo Kyan kokema sosiaalinen ulkopuolisuus. Hän kaipasi sitä kontaktia, sosiaalisaatiota, mitä kukin meistä tarvitsee pystyäkseen kasvamaan tuntevaksi ja kokevaksi yksilöksi. Tuo sama kokemus voi nähdä vaikka pienoiskanaloissa, joissa lintujen nokkimisjärjestys voi aiheuttaa jollekin saman Kyan kokeman ulkopuolisuuden tunteen. Samalla se uhriuttaa alistetun, ja antaa muille oivan mahdollisuuden julmaan hyväksikäyttöön.
Vaikka luonto voi olla julma, oli lohduttavaa, että yhteisössä oli kuitenkin henkilöitä, jotka halusivat nähdä Kyan toisin, Minua erityisesti ilahdutti ja kosketti tämä Jumpinin olemus. Hänellä tuntui olevan juuri sitä psykologista silmää katsoa ja tukea nuorta ihmistainta hänen omilla ehdoilla.
Tähän kirjaan Owens on kuin varkain kuvannut omanlaisensa amerikkalaisen unelman. Heikoista lähtökohdista, ja pienellä onnella kansakunnan kaapin päälle. Minulle kirja oli juonellisesti pienoinen pettymys. Odotin kirjallta enemmän, mitä siltä sitten sainkaan.
Varasin kirjan vähän myöhästyin ja minua ennen on 190 lukijaa. Hyvää kannattaa odottaa.
VastaaPoistaMai, minäkin sain tämän kirjaston varauslistalta pikalainana. Se meni jo suureksi kasvaneen muun pinon ohi. Siinä on hieno luontomiljöö, niin kuin yllä kerroin. Minuun kirja ei ihan purrut sillä tavoin kuin odotin. Toivottavasti sinä saat siitä enemmän irti.
VastaaPoistaSain juuri tänään luettua tämän kovasti ylistetyn kirjan. Tartuin siihen suurin odotuksin, luin melkein ilman taukoja, mutta petyin. Juonessa oli paljon ennalta arvattavaa, luontokuvauksessa toistoa ja kieli oli monin paikoin kömpelöä. Minua esimerkiksi häiritsi, että Kya koko ajan pinkoi jaloillaan ja huristi veneellään, ei juossut, rientänyt,porhaltanut,viilettänyt, ajanut tms.Kielellä on varmaan tavoiteltu tietynlaisen alemman luokan tyyliä, mutta huomiotaherättävien sanavalintojen jatkuva toistuminen tuntuu kielen köyhyydeltä. Minua tämä kirja ei sytyttänyt.
VastaaPoistaHei, niinpä tästä kirjasta on tänä syksynä paljon kohistu ja sitä on myös runsaasti luettu. Minuakaan se ei ihan napannut, vaikka suuri luonnonystävä olenkin. Jotenkin se jäi tarinana vajaaksi ja vaisuksi.
VastaaPoista