Viimeinen yö Pariisissa

While Paris Slept

2021

Suomennos: Elina Salonen

Sitruuna kustannus

2021

450 sivua

Kirjastolaina

Viime kirjastoreissu lähikirjastooni on ollut antoisa kirjasaalista silmälläpitäen. Joulunajaksi tuli noukittua luettavaa hyllyistä ja uutuustelineeltä korintäydeltä. Yksi näistä löydöistä on Druartin Viimeinen yö Pariisissa. Kirja on maikoisaa luettavaa, mutta ajankohta, johon tämä tuli nyt luettua ei ehkä ollut itselleni paras, sillä mielessäni pyöri vielä vahvasti Mark Sullivanin Palavan taivaan alla - dokumenttiromaani Pino Lellasta II maailmansodan tiimellyksessä. Sen tunnelmat tulivat vääjäämättä mieleeni kirjaa lukiessani....

Beauchampsin perhe elää vuotta 1953 sodaljälkeistä vaurastuvaa arkea Yhdysvalloissa Santa Cruzissa. Kesäkuun lopun aurinko porottaa jo kuumasti aamuvarhaisella, kun pihakadulle ilmaantuu outo Chrysler tammen katveeseen. Perheen isä Jean-Luc huomaa auton ja astelee keittiöön, jossa on vaimo Charlotte ja heidän poikansa Sam jo aamiaisen ääressä. Pian koputetaan ulko-ovella. Poliisi haluaa kuulustella Jean-Lucia sodan ajan tapahtumista kammarilla. Tuosta ajanjaksosta hänelle on jäänyt muistoksi kasvoihin julkea arpi. ja vasemmasta kädestä menetetyt sormet.

Kirjan toinen aikajana kulkee 1944 Pariisissa. Saksalaiset ovat miehittäneet Ranskan lähestulkoon ilman vastarintaa, ja juutalaiset ovat täälläkin ahtaalla. Keltainen tähti pitää olla ommeltu juutalaisilla päällysvaatetuksen hihaan heidän liikkuessaan ulkosalla. Heitä kuljetetaan työleireille mm. Darcyn rautatieasemalta, jossa Jean-Luc huolehtii kiskojen kunnosta. Hän aavistaa juutalaisten kohtalonkulun, kunnes itse astuu omaan miinaansa ja joutuu hoidettavaksi sairaalaan, jossa hoitajana on Charlotte. Pari rakastuu palavasti toisiinsa.

Ajattelin, että tässä taitaa olla nyyhkytarina edessä ja olin vähällä hylätä koko jutun, kunnes eräänä päivänä juna-asemalla on taas lähdössä uusi karjavaunullinen juutalaisia "evakoitavaksi". Jean-Luc saa käsivarsilleen vastasyntyneen pienen käärön. Tuo käärö on Sarahin poika Samuel, jonka Sarah luovuttaa Jean-Lucin hoteisiin turvaan joutuen itse karajavaunun kyytiin miehensä kera. Tästä alkaa ihan uusitarina.

Minua kosketti tämä Sam'n tai Samuelin tapaus. Sen voi hyvin tuoda nykypäivään. Moni sijoituslapsi kokee samaa ulkopuolisuutta, mitä Samuel koki esiteini-ikäisenä omassa maassaan vieraassa kulttuurissa. Kenen ehdoilla mennään, ja milloin lasta ja hänen tahtoaan täytyy kuunnella siinä, kun kyseessä on lapsen etu? Tätä pohtii lukija kirjan sivuja käännellessä.

Viimeinen yö Pariisissa on hyvä toive Joulupukille esitettäväksi - vielä ehdit. Suosittelen!