lauantai 6. heinäkuuta 2019

Sofie Sarenbrant: Osasto 73

Kannen suunnittelu:
Sanna-Reeta Meilahti
Sofie Sarenbrant

Osasto 73

Avdeling 73

2015

Suomennos:  Annamari Typpö

WSOY
2019

395 sivua

Kirjastolaina

"Kun kuljin sairaalan käytävillä neljä vuotta sitten, mieleeni kasaantui muistikuvia ilman, että olin siitä tietoinen. Vasta kun oli kulunut muutama vuosi, alkoivat ajatukseni pyöriä sairaalamiljöön ja dekkarijuonen ympärillä. Lopulta ymmärsin, että olin palannut osastolle 73." (mts 395) 
(Tuolla osastolla oli ollut Sarenbrantin oma isoäiti, jolla oli ollut aivoverenkiertohäiriö.)

Tämä kirja, minä ujutan sen kyllä paremmin jännäreiden kuin dekkareiden kategoriaan, on ollut yksi antoisimmista kirjoista, joita olen tänä kesänä lukenut. Hyviä ovat toki monet muutkin olleet, mutta tässä on mielestäni osunut moni osanen juonellisesti omalle paikalleen. Näin on.

Osasto 73 on vahvasti juonivetoinen tarina. Emma Sköld on ollut ratsastamassa ja tippunut satulasta. Tässä onnettomuudessa vauriot olivat olleet sitä luokkaa, että Emma vaipui koomaan viideksi kuukaudeksi. Herätessään nykyisyyteen Emma muisti, että hän oli vienyt Ines-vauvan hoitoon ja lähtenyt sitten tallille ratsastusretki mielessään. Tapahtumia muistellessaan Emma on vahvasti sitä mieltä, että kaikki ei ole ihan sitä, miltä näyttää. Tuo ratsastusonnettomuus ei ollut siis pelkkä vahinko. Vai oliko sittenkin?

Ollessaan koomassa Emman ja Kristofferin Ines-vauvaa hoiti Kristofferin ex-tyttöystävä Hillevi. Tuo Hillevi on mielenkiintoinen henkilöhahmo. Oikestaan oma mielenkiintoni spotti kohdistui hetimiten tähän naiseen, olihan hän omalla tavallaan poikkeava yksilö. Hillevillä oli ollut entuudestaan yksi tytär, mutta hän oli kuollut. Hänellä oli utopinen haavekuva, että jonain päivänä hän ja Kristoffer vielä voisivat Ineksen kanssa muodostaa kolmistaan suloisen pienen perheen.

Emma on sairaalassa, joka on eräänlainen koko tarinan keskiö, mutta ympärillä tapahtuu monenlaista, niin että osat jopa hätkähdyttivät minua, ja toiset jättivät Emmaa säälivän tunteen. Pitikö näin todellakin tapahtua! Sarenbrant osaa oivallisesti kasvattaa juonen jännittävyyttä!

Juonenlisesti kirja on ovelasti rakennettu ja sitä tehostivat napakan lyhyet luvut. Pitkin matkaa Sofie pirtää lukiojoilleen kuvan tapahtumista ja juonikuviosta. Tuli tunne, että lukija tietää tapauksesta enemmän kuin Emman poliisikolleegat. Lukija ikään kuin seuraa ja odottaa, milloin jutun juoni paljastuu poliiseille. Mutta loppu onkin ihan sitten muuta, mitä en osannut edes odottaa. Ovelaa on myös se, että tässä kirjassa ei löydy ratkaisua motiiviin, vaan motiivi Emman onnettomuudelle löytyy mitä todennäköisesti Sarenbrantin seuraavan kirjan tarinasta - Kerjäläinen, johon kirjailija satunnaisesti viittaa kerronnan yhteydessä.

Kerrassaan nerokas kirja!

2 kommenttia: