tiistai 12. syyskuuta 2017

Kate Morton: Talo järven rannalla

Ulkoasu: Eveliina Rusanen
Kuva Ilona Wellman/ Trevillion




Kate Morton
 

Talo järven rannalla

The Lake House
2016
 
Suomennos: Hilkka Pekkanen
 
Bazar-kustannus Oy
2017
 
671 sivua

  
Kustantajan esittelykappale
 
  
 
Talo järven rannalla on uusin suomennettu Kate Mortonin teos. Tätä teosta odotin, enkä turhaan. Minusta se on, nämä kolme (Paluu Rivertoniin, Salaisuuden kantaja ja Hylätty puutarha)   mukaan lukien, ehdottomasti  paras ja onnistunein. Kustantajalle kiitos esittelykappaleesta!
 
Mortonin kirjan talo, Loeanneth, sijaitsee Brittien pääsaaren lounaisimmassa kolkassa jylhän kauniissa Cronwallissa. Kuningatar Elisabeth I oli aateloinut aikoinaan deShielit-nimisen merenkulkijan, ja Loeanneth on kuulunut tälle suvulle täten jo vuosia. Talo oli ollut  osa suurempaa kartanokokonaisuutta. Vuoden 1878 joulupäivänä oli syttynyt tuhoisa tulipalo, jossa paloi suurin osan aateliskartanoa. Seuraavien vuosikymmenien aikana tilaa pilkottiin pienempiin osiin ja myyntiin. Lopulta deShieltin suvulla ei ollut enää kuin järvenrantatalo ja sen ympärillä olevat maa-alueet.

Vuodet vierivät ja Edevanen perheessä kesäkuussa 1933 vietetään juhannuksen juhlaa. Vieraita on kutsuttu ja tulossa pihan täydeltä.  Loeanneth on putsattu ja puunattu juhlakuntoon. Perheen toiseksi vanhin tytär Alice, odottaa myös näitä juhlia, mutta hänen mielensä palaa muille sopimattomalle ihastuksen kohteelle ja uudelle tarinalle - onhan hän aloitteleva kirjailijanalku. Mutta sitten tapahtuu jotain ennen juhlien kruununa olleen ilotulituksen alkua. Perheen kuopus, pieni Theo-vauva, katoaa jälkiä jättämättä. Eikä kukaan tiedä, mitä hänelle on tapahtunut.

Lähempänä nykypäivää lontoolainen hyllytetty poliisi, rikostutkija Sadie Sparrow, on isoisänsä luona Cronwallissa "toipumassa" rikostutkinnasta, joka  oli mennyt mönkään. Hän on ollut koiriensa kanssa lenkkeilemässä ja sattumalta toista koiraansa pelastaessaan,  hän huomaa edessään  umpeenkasvaneen vanhan puutarhan taloineen. Myöhemmin Sadie saa kuulla, että tähän taloon on yhdistetty pienen pojan katoamistjuttu. Mistä tässä huhussa on kyse, sen Sadie haluaa pakkolomallaan selvittää.

Samoihin aikoihin Hampsteadissa, Lontoossa, kuuluisa dekkaristi Alice Edevane istuu ullakkohuoneessa päivät pitkät kirjoittamassa dekkareitaan assistenttinsa Peterin avustamana. Alicenkin rauha rikkoontuu, kun rikostutkija ottaa yhteyttä. Tutkijaa kiinnostaa Edevanen perheen menneisyys  - Theon tapaus. Mitä Alice osaisi kertoa tapahtumasta ja olisiko dekkaristista informantiksi?

Kirjansa henkilögallerian Morton on rakentanut hyvin heterogeeniseksi ja runsaaksi. Lähes jokaisella vuosikymmenellä on omansa, mutta tällä erää hän selviää heistä tyylikkäällä ja kiinnostavallakin tavalla. Tarinassa on monta hyvää tyyppiä! Tämä on myös vahvasti naisten tarina. Onkohan tässä tehty valmiiksi selvä lukijasegmenttivalinta -  mene ja tiedä, mutta valtaosa "äänessä" olevista henkilöistä on juuri naisia. Miehiäkin on päässyt tähän kirjaan, mutta he loistavat marginaaleissa. Se on koko kokonaisuuteen nähden mielenkiintoinen ratkaisu!

Pääsääntöisesti tarina ajoittuu 1910-, 1930- ja 2000-luvuille, joissa juonta kirjailija kuljettaa lomittain. Itse jutun juoni on juureva, vaikka Mortonille niin kovin tyypilliseen tapaan paisuukin kuin hyvä pullataikina.  Erityisesti kirjan puolivälin jälkeen tarina alkoi vetää ja koukuttaa yhä napakammin, kun alun syvemmät kerrostumat oli saatu esiteltyä - ikään kuin tarina  olisi tullut jo tutuksi. Lopputulema on  mitä yllättävävin, jota en olisi ennalta osannut edes kuvitella, mutta se kai siitä tekeekin niin viihdyttävän lukunautinnon.


4 kommenttia:

  1. Kiva kun tykkäsit! Tämän olen halunnut lukea siitä asti kun tästä ekan kerran kuulin. Aiempia Mortoneja en ole lukenut.

    VastaaPoista
  2. Hei!
    Juu tästä pidin, vaikka se nyt ei ihan niitä kesä huippuja olekaan. Morton on mielestäni kirjailija, jonka teksti on pulppuavaa ja rönsyilevää, jossa juonen jokainen kivi käännetään ja kerrotaan. Hyvällä rajauksella nämä olisivat oikein minun kirjojani.



    VastaaPoista
  3. Minä aloitan juuri. Joutuukohan tämän lukemaan kokonaan siltä seisomalta :)

    VastaaPoista
  4. Heli, tarina kyllä on hyvä ja koukkukin on jonkinlainen. Morton on tehnyt kyllä hyvän henkilögallerian, joka saattaa viedä mennessään... =)
    Maukkaita lukuhetkiä.

    VastaaPoista