lauantai 31. maaliskuuta 2018

Cecilia Samartin: Mofongo

Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen
Kuvat: Istock
Cecilia Samartin

Mofongo

Suomentanut Seppo Raudaskoski

Bazar kustannus
2016

365 sivua + liitteenä abuela Lolan reseptit
 


Löytö
 ALE-pöydältä
 
 
 
Tämä kirja löysi tiensä lukupinoni täytteeksi joulun jälkeen alennusmyynneistä. Eräänä lauantaina olin tekemässä päivälenkkiäni ja eksyin kahvitarjouksen perässä paikalliseen tavarataloon, hehtaarimyymälään ja tietysti samalla myös kirjahyllyjen väliin. Sieltä löytyi Mofongo. Roposia riittävästi mukana - hyvä niin - ja nyt kiiruusti kassalle ennen kuin...
 
Mofongossa mennään Karibian kuuman auringon alle. Siellä tavataan Sebastian, joka on koulukiusattu "pikkumies". Hänellä on synnynnäinen sydänvika, joka rajottaa pojan elämää monin tavoin. Pieni koululainen rakastaisi juoksemista ja  jalkapalloa, mutta tuo onneton vaiva estää kahdeksanvuotiaan  pojan sydämen paloa. Sebastian joutuu katselemaan toisten pelejä kentän ulkopuolelta välituntisin. Ja tuo Keith, isokokoisempi luokkakaveri - varsinainen  kiusankappale, on Sebastianin harmina koulupäivien aikana. Hänen tekemisiä ja teettämisiään "pikkumies" purkaa isoäidille, abuela Lolalle, koulun jälkeen Bungalow Havenissa.
 
Abuela Lola on tämän kirjan tukipylväs. Hänen ja Sebastian ympärille Cecilia Smartin on loihtinut iki-ihanan tarinan, jonka tuoksut tuntuvat nenässä heti alusta lähtien. Vaikka ruoka on suuressa osassa tässä kirjassa, on itse tarinakin mehukas. Oikeastaan kertomus alkaa vasta siitä, kun Sebastian löytää Abuela Lolan oman Bungalowinsa lattialta. Monien tapahtumien jälkeen abuela Lolasta on tullut uusi ihminen, jonka uudet piirteet yllättävät niin hänen lapsensa kuin "pikkumiehen" ja hänen sisarensa serkkuineen.
 
Kirjan muutkin henkilöt ovat yhtä herkullista väkeä. Suvun historia on puertoricolainen kombinaatio, jonka tavat ja henkilöiden väliset jännitteet ovat tämän mausteisen tarinan suola ja pippuri. Cecilia Smartin on luonut henkilöistä niin uskottavan perheyhteisön ystävineen, että sen voisi hyvin nähdä sielunsa silmin herkullisen ruokapöydän ympärillä nauttimassa isoisoäidin reseptin mukaan valmistettua mofongoa kynttilöiden valaisemana.

Ruoan tenhovoimalla on ihmeellinen vaikutus - sen tiedän. Sillä hurmataan sydämiä ja silotellaan ristiriitoja ja tuodaan ihmisiä yhteen. Cecilia Smartinin tarina on lämmin ja koskettava. Siinä on kaikki elämän ilot ja surut sovitettuna yhteen sangen herkäksi lukunautinnoksi.

Huikaiseva tarina, jolla on taatusti pidempiaikainen paikka omassa kirjahyllyssäni!

Kirjan löydät myös Helmet-listastani. Siellä sen olen asettanut kohtaan 32. kirjassa käydään koulua tai opiskellaan.

 
 

2 kommenttia:

  1. Tämä vaikuttaa olevan kertakaikkisen hyvä lukukokemus, niin mielenkiintoisesti sen esittelit. Lukulistalle! - Hyvää pääsiäisen jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Hei Anneli, tästä kirjasta todella tykkäsin, Suosittelen sitä ehdottomasti Sinulle lukulistallesi!

    VastaaPoista